Blackfacesta ja tiernapojista
Tällä viikolla julkaistussa Opettaja-lehdessä on juttu koulun joulunajan musiikkiperinteistä. Sivulla 22 on iso kuva tiernapojista, joista murjaanien kuningasta esittävän valkoisen pojan naama on värjätty mustaksi. Blackface. Opettajien ammattiyhdistyksen lehdessä. Vuonna 2016. Ei näin!
Blackface on käytäntö, jolla on syvästi rasistiset juuret. Maryan Abdulkarim kiteyttää: “Jos valkoinen näyttelijä esittää mustaa ihmistä tekeytyen mustaksi, kytkeytyy se blackface-perinteeseen, joka on perustunut vallan väärinkäyttöön, sortoon ja alisteisessa asemassa olevien tilanteelle ja ominaisuuksille nauramiselle. Suomen konteksti ei nollaa blackfacen historiaa. Vähemmistöistä on tehty karikatyyreja.” Eli vaikka murjaanien kuninkaan kasvojen maalaamista ei välttämä ymmärretä rasistiseksi, se ON rasistista. Rasismi taas ei vuonna 2016 ihan opetussuunnitelmallisista syistäkään sovi kouluihin. Siksi on tärkeää pohtia: a) miten blackfacesta päästään eroon, ja b) miten ihmiset saadaan ymmärtämään blackfacen olevan rasistinen ja loukkaava ja siksi kouluihin sopimaton käytäntö. Keskustelun aloittaminen tosin saattaa olla hieman haastavaa.
Olen ammatiltani musiikinopettaja. Työhöni liittyy paljon problematiikkaa, josta ei juurikaan kentällä keskustella. Musiikki on feel good -alue, jossa ei pitäisi pilata tunnelmaa puhumalla sellaisista asioista kuin rasismi ja nationalismi. Näin siitä huolimatta, että valkoiset tytöt valjastetaan edelleen 13.12. tuomaan valoa vähäosaisille; itsenäisyysjuhlissa lapsilla laulatetaan “sinun [Suomen lipun] puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin”; ja joulujuhlassa vedetään kenkäplankkia iholtaan vaalean poikaoppilaan kasvoille, koska perinteet. Ja jos aiheita sivuaa kyseenalaistamalla esimerkiksi Suvivirren välttämättömyyden, sopii valmistautua vastaanottamaan vihaviestien tulva. True story.
Perinteisiin liittyvien käytäntöjen kyseenalaistajia syytetään usein historiattomuudesta; siitä, että ei ymmärretä käytännön jatkumoa ja sukupolvia yhdistävää kokemusta. Mielestäni historiatonta on kuitenkin pitää kiinni sellaisistakin perinteistä jotka näyttäytyvät nykykontekstissa kyseenalaisilta ja jotka aiemmin luovat kuin horjuttavat epätasa-arvoa. En (tietenkään) vastusta perinteitä sinänsä. Mutta jos perinteet eivät muokkaannu sellaisiksi, että ne sopisivat yhä moninaisempaan nyky-Suomeen ja eivät olisi esimerkiksi rasistisia, niin en ymmärrä, mikä niiden paikka on koulussa. Lisäksi kasvattajien on jo ihan lakisääteisistä syistä oltava kiinnostuneita siitä, että uusi opetussuunnitelma ohjaa koulua entistä vahvemmin kohti tasa-arvoa ja monikulttuurisuutta voimavarana.
On jokseenkin huolestuttaavaa, että Opettaja-lehdessä ei ilmeisesti tiedetä blackfacen olevan historiallis-kulttuurinen käytäntö, joka on vahvasti rasistinen ja sellaisena yhdenvertaisuuteen tähtäävään kouluinstituutioon kertakaikkiaan sopimaton. Suomi täyttää ensi vuonna 100.
Meidän pitäisi jo tietää paremmin.
Seuraatko jo somessa? FACEBOOK + INSTAGRAM
Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.