Huomasitteko pari vuotta sitten, kun harrastuksiinne hiipi vaivihkaa äijä-etuliite? Yhtäkkiä joogasalilla tarjottiin äijäjoogaa, uimahallissa äijävesijumppaa ja tanssitunneilla äijäbalettia. Äijätunneilla keski-ikäiset miehet ryhtyivät porukalla tekemään puoli(itse)ironisessa hengessä juttuja, joita olivat aiemmin harrastaneet pääasiallisesti naiset. Eihän nyt herramandeeros peruskeijo voisi marssia joogatunnille naisten sekaan syvähengittelemään ja koipiaan ojentelemaan, sehän ei olisi miehekästä ollenkaan!  Ei, kyllä tosimiesten aka äijien on parempi suorittaa asanat paidoisssa, joissa lukee “jätkä on eläin”. Tunnin jälkeen voidaan vielä äijäin kesken juoda kolme litraa olutta mieheen ja syödä viisitoista äijähådaria (on muuten ihan oikea konsepti, löytyy ABC -ketjun äijämenulta. True story.).

Ja nyt ei saa käsittää väärin, paitsi jos tahallaan haluaa. Olen todella iloinen, että miehet ovat löytäneet uima-altaan jumppasessioihin, joogatunneille ja balettiin. Kaikki edellä mainitut ovat niin mahtavia harrastuksia, että soisin niiden kuuluvan ihan jokaiselle ihmiselle sukupuoleen katsomatta. Ihmetykseni kohdistuu siihen, että miesten ei katsota voivan osallistua ihan tavallisille tunneille. Ikävä kyllä feminiiniseen toimintaan osallistumisen ajatellaan vielä nykyäänkin vievän miehiltä maskuliinista uskottavuutta, mikä kielii lopulta yhteiskunnan naistapaisuutta väheksyvästä mekanismista.

Äijä-etuliike tuli jälleen mieleeni, kun alkuviikosta luin Alf Rehnin kiihkeästi somessa jaetun feminismikolumnin. Kolumnissa oli ansiokasta pohdiskelua: Rehn esimerkiksi tunnustaa eksplisiittisesti olevansa etuoikeutettu valkoinen cis-heteromies, mikä on mahdollistanut muun muassa hänen varhaisen urakehityksensä ja säästänyt hänet seksuaaliselta häirinnältä. Rehn liputtaa feminismin puolesta, ja hyvä niin. Mutta tekstissä oli myös kohtia, jotka saivat minut lukijana varautuneeksi.

“Olen feministi, mutta se ei kerro minusta kaikkea. Olen myös innokas lihansyöjä, pidän toimintaelokuvista, ja tykkään kovasti viinasta.” Siinä Rehnin kolumnin viides ja kuudes lause. Lihansyönti, toimintaelokuvien katsominen ja viinan juominen ovat niin karikatyyrisia äijäesimerkkejä, että parempia saa hakemalla hakea. Paitsi että kovin kaukaa ei tarvitse lähteä etsimään. Kolumnin edetessä Rehn nimittäin kertoo myös pitävänsä alastomista naisista, olevansa enemmän peppu- kuin rintamiehiä ja ajattelevansa kolumnia kirjoittaessaankin seksiä naisten kanssa. Tämä teksti analysoi Rehnin argumentaation ongelmat niin ansiokkaasti, että minun ei sitä tarvitse enää tehdä. Sen sijaan ihmettelen, pitääkö Rehn (cis-)seksististä puhetta oikeutettuna, koska feminismi, vai eikö hän tullut ajatelleeksi puheensa olevan (cis-)seksististä, koska feminismi? Jälkimmäinen on siinäkin mielessä huolestuttavaa, että se vähentää koko tekstin uskottavuutta, olihan sen yksi pääpointeista oman etuoikeuden tiedostamisessa. 

On tutkimuksellinen fakta, että miesten toimijuuden reviiri on kapeampi kuin naisilla. Reviirin pinta-alan vähäisyys johtuu siitä, että miesten voi olla vaikeaa osallistua feminiinisinä pidettyihin toimintoihin, koska niiden katsotaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti heikentävän hegemonista maskuliinisuutta. Feminismiä tarvitaan muun muassa, jotta miehet voisivat osallistua häpeilemättä naistapaisina pidettyihin toimintoihin ja näin ollen laajentaa toiminnan reviiriään. Feminismiä tarvitaan myös, jotta naistapainen toiminta olisi tulevaisuudessa mahdollista nähdä niin arvokkaana, ettei siihen osallistuminen vaikuttaisi kenenkään uskottavuuteen heikentävästi (vai mitä mieltä olet sanonnasta “heittää kuin tyttö”?). Jos feministiksi itseään kutsuvalla henkilöllä on tarve korostaa omaa hegemonista maskuliinisuuttaan, tulee feminismistä itsensä karikatyyri, jota voinee parhaiten kuvailla sanalla äijäfeminismi.

Eli miten olisi joogatunnit ilman etuliitettä ja feminismi ilman äijäilyä? Itse liputan sen puolesta jatkossakin.