”Vältettävä kaikkea matkustamista.”

Maahanmuuttovirasto on tänään julkaissut tiedotteen: sekä Somaliassa, Irakissa että Afganistanissa turvallisuustilanne on kuulemma ”hiljalleen parantunut”. Äkkiseltään voisi ilakoida uutiselle, jonka mukaan konfliktit maailmalla vähenevät. Mutta ennen sitä kannattaa käydä kurkkaamassa ulkoasiainministeriön sivujen matkustustiedotteet näiden kolmen maan kohdalla. Siellä nimittäin lukee näin:

Irak: ”Vältettävä kaikkea matkustamista.” Matkustustiedotteessa sanotaan myös, että jopa ennen verrattain rauhallisen Pohjois-Irakin kurdien itsehallintoalueen lähettyvillä on viime aikoina käyty taisteluita. Taistelut ja väkivaltaisuudet jatkuvat monin paikoin myös muissa osissa Irakia.

Somalia: ”Vältettävä kaikkea matkustamista.” Matkustustiedotteen mukaan Somalian klaanien väliset yhteenotot ovat ”mahdollisia ja vaikeasti ennakoitavia”. Sisällissota ja levottomuudet jatkuvat toistakymmenettä vuotta, mistä syystä turvallisuustilanne on huono ja arvaamaton.

Afganistan: ”Vältettävä kaikkea matkustamista.” Turvallisuustilanne on heikko koko maassa. Siis koko maassa. Heikko. Ei esimerkiksi ”hiljalleen parantunut”.

Miten on mahdollista, että kaksi eri tahoa arvioivat turvallisuustilanteen täysin toisistaan poikkeavasti? Kyse on politiikasta. Maahanmuuttovirasto on sisäasiainministeriön alaisuudessa toimiva virasto, joka on vastuussa muun muassa maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun liittyvän politiikan käytännön toteuttamisesta. Ulkoasiainministeriön tehtävänä on sen sijaan muun muassa ”parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvintointia”, kuten nettisivuilta on luettavissa. Ulkoasiainministeriön vajaa kuukausi sitten päivitetyt matkustustiedotteet eivät ole vanhentuneita. Somalia, Irak ja Afganistan ovat edelleen turvallisuustilanteiltaan perin kehnoja, eikä matkustaminen yhteenkään näistä maista ole missään nimessä suositeltavaa. Näin ollen jäljelle jää yksi vaihtoehto: maahanmuuttoviraston tiedote on osoitus sisäasiainministeriön ajamasta turvapaikkapolitiikasta, jota on päätetty kiristää piittaamatta palautettavien turvapaikanhakijoiden turvallisuudesta lähtömaassa.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kolmannen artiklan mukaan jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Kannattaisiko tämä kerrata myös sisäasiainministeriössä?

 

 

(Lue myös: Maahanmuuttovirasto julisti Isis-alueen turvalliseksi.)

Puheenaiheet Matkat Uutiset ja yhteiskunta

Alf Rehn ja äijäfeminismi

Huomasitteko pari vuotta sitten, kun harrastuksiinne hiipi vaivihkaa äijä-etuliite? Yhtäkkiä joogasalilla tarjottiin äijäjoogaa, uimahallissa äijävesijumppaa ja tanssitunneilla äijäbalettia. Äijätunneilla keski-ikäiset miehet ryhtyivät porukalla tekemään puoli(itse)ironisessa hengessä juttuja, joita olivat aiemmin harrastaneet pääasiallisesti naiset. Eihän nyt herramandeeros peruskeijo voisi marssia joogatunnille naisten sekaan syvähengittelemään ja koipiaan ojentelemaan, sehän ei olisi miehekästä ollenkaan!  Ei, kyllä tosimiesten aka äijien on parempi suorittaa asanat paidoisssa, joissa lukee “jätkä on eläin”. Tunnin jälkeen voidaan vielä äijäin kesken juoda kolme litraa olutta mieheen ja syödä viisitoista äijähådaria (on muuten ihan oikea konsepti, löytyy ABC -ketjun äijämenulta. True story.).

 

Ja nyt ei saa käsittää väärin, paitsi jos tahallaan haluaa. Olen todella iloinen, että miehet ovat löytäneet uima-altaan jumppasessioihin, joogatunneille ja balettiin. Kaikki edellä mainitut ovat niin mahtavia harrastuksia, että soisin niiden kuuluvan ihan jokaiselle ihmiselle sukupuoleen katsomatta. Ihmetykseni kohdistuu siihen, että miesten ei katsota voivan osallistua ihan tavallisille tunneille. Ikävä kyllä feminiiniseen toimintaan osallistumisen ajatellaan vielä nykyäänkin vievän miehiltä maskuliinista uskottavuutta, mikä kielii lopulta yhteiskunnan naistapaisuutta väheksyvästä mekanismista.

 

Äijä-etuliike tuli jälleen mieleeni, kun alkuviikosta luin Alf Rehnin kiihkeästi somessa jaetun feminismikolumnin. Kolumnissa oli ansiokasta pohdiskelua: Rehn esimerkiksi tunnustaa eksplisiittisesti olevansa etuoikeutettu valkoinen cis-heteromies, mikä on mahdollistanut muun muassa hänen varhaisen urakehityksensä ja säästänyt hänet seksuaaliselta häirinnältä. Rehn liputtaa feminismin puolesta, ja hyvä niin. Mutta tekstissä oli myös kohtia, jotka saivat minut lukijana varautuneeksi.

 

“Olen feministi, mutta se ei kerro minusta kaikkea. Olen myös innokas lihansyöjä, pidän toimintaelokuvista, ja tykkään kovasti viinasta.” Siinä Rehnin kolumnin viides ja kuudes lause. Lihansyönti, toimintaelokuvien katsominen ja viinan juominen ovat niin karikatyyrisia äijäesimerkkejä, että parempia saa hakemalla hakea. Paitsi että kovin kaukaa ei tarvitse lähteä etsimään. Kolumnin edetessä Rehn nimittäin kertoo myös pitävänsä alastomista naisista, olevansa enemmän peppu- kuin rintamiehiä ja ajattelevansa kolumnia kirjoittaessaankin seksiä naisten kanssa. Tämä teksti analysoi Rehnin argumentaation ongelmat niin ansiokkaasti, että minun ei sitä tarvitse enää tehdä. Sen sijaan ihmettelen, pitääkö Rehn (cis-)seksististä puhetta oikeutettuna, koska feminismi, vai eikö hän tullut ajatelleeksi puheensa olevan (cis-)seksististä, koska feminismi? Jälkimmäinen on siinäkin mielessä huolestuttavaa, että se vähentää koko tekstin uskottavuutta, olihan sen yksi pääpointeista oman etuoikeuden tiedostamisessa. 

 

On tutkimuksellinen fakta, että miesten toimijuuden reviiri on kapeampi kuin naisilla. Reviirin pinta-alan vähäisyys johtuu siitä, että miesten voi olla vaikeaa osallistua feminiinisinä pidettyihin toimintoihin, koska niiden katsotaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti heikentävän hegemonista maskuliinisuutta. Feminismiä tarvitaan muun muassa, jotta miehet voisivat osallistua häpeilemättä naistapaisina pidettyihin toimintoihin ja näin ollen laajentaa toiminnan reviiriään. Feminismiä tarvitaan myös, jotta naistapainen toiminta olisi tulevaisuudessa mahdollista nähdä niin arvokkaana, ettei siihen osallistuminen vaikuttaisi kenenkään uskottavuuteen heikentävästi (vai mitä mieltä olet sanonnasta “heittää kuin tyttö”?). Jos feministiksi itseään kutsuvalla henkilöllä on tarve korostaa omaa hegemonista maskuliinisuuttaan, tulee feminismistä itsensä karikatyyri, jota voinee parhaiten kuvailla sanalla äijäfeminismi.

 

Eli miten olisi joogatunnit ilman etuliitettä ja feminismi ilman äijäilyä? Itse liputan sen puolesta jatkossakin.

 

Kulttuuri Suosittelen Raha Uutiset ja yhteiskunta