“Sä taidat olla vähän sellainen suorittaja”, sanoo jälleen yksi puolituttu kuullessaan opiskeluhistoriastani. Olen 15 opintopistettä vaille tuplamaisteri ja syksystä eteenpäin kirjoitan virkavapaalla väitöskirjaa. Totuus kuitenkin on, etten ole ensimmäisen tutkintoni jälkeen suorittanut mitään, vaan opiskellut silkasta kiinnostuksesta ja itseni sivistämisen ilosta. Kirjaan tarttuminen on minusta useammin mukavaa kuin työlästä. Lisäksi jokainen tohtoriopintojen kanssa kamppaillut tietää, että ihmisellä täytyy olla sinnikäs intohimo, jotta suostuu pienipalkkaiseen ja pätkäsuhteiseen kokaikatyöhön, josta ei epävarmuustekijöitä puutu.

Suorittamispuhe on sukupuolittunutta ja suorittajaleima isketään usammin itseään kehittävään naiseen kuin mieheen. Tuntuu tympeältä kuulla vierailta ihmisiltä suorittaja-arvio itsestäni heti, kun he ovat sukupuoleni lisäksi perillä siitä, että olen kirjoittanut kaksi gradua. Jostain syystä itsensä kehittämiseen intohimolla suhtautuvaa miestä kutsutaan harvemmin neuroottiseksi suorittajaksi. Useammin tällainen kaveri saa kuulla olevansa kunnianhimoinen ja määrätietoinen.

Aiheesta on olemassa myös tutkimusta. Kasvatustieteilijät ovat osoittaneet, että tyttöjen ja poikien koulumenestystä tulkitaan eri tavoilla. Jos poika ei pärjää koulussa, selitetään sitä kiinnostuksen puutteella ja koulun feminiinisyydellä (jälkimmäinen argumentti on erikoinen siitäkin syystä, että suomalaisen koulun perustalla on poikakoulu). Tyttöjen huonoa koulumenestystä selitetään sen sijaan kyvyttömyydellä. Vastaavasti poikien hyvä koulumenestys tulkitaan lahjakkuudeksi, tyttöjen ahkeruutena ja miellyttämishaluna. Kympin poika on lahjakas, kympin tyttö suorittajahikari. Reilua? Not.

Kunnianhimon kääntäminen suorittamiseksi on vallankäyttöä, jolla aliarvioidaan pitkäjänteistä työtä ja sitoutumista jatkuvaan oppimiseen. “Kympin tyttö ei ole pingottaja, jonka pitäisi vaatia itseltään vähemmän ja ottaa rennosti. Kympin tyttö on vain yleinen haukkumanimi naiselle, jolla on sekä älliä, uteliaisuutta että kunnianhimoa, vähän samaan tapaan kuin huora on haukkumanimi naiselle, joka pitää seksistä ja saa sitä myös”, kirjoittaa Anu Silfverberg.

Pidetään huoli siitä, että seuraavan sukupolven kympin tytöt kuulevat olevansa lahjakkaita ja kunnianhimoisia. Suorittaminen joutaa romukoppaan, paitsi tekona, myös terminä.