Ei ole naisurheilua, on vain urheilua
Palloilulajien monitoimiseura Espoo United päätti kuluvalla viikolla leikata menojaan potkimalla SM-hopeaa viime kaudella juhlineet naisten jääkiekko- ja koripallojoukkueet pois seurasta. Espoo Unitedin perustaja ja omistaja Jussi Salonoja selittää asiaa Ilta-Sanomissa seuraavasti: “Syy kaksijakoinen: miesten joukkueiden budjetit ovat selvästi suuremmat kuin naisten joukkueissa, eli niiden toiminnan pyörittäminen on vaativampaa, mutta toisaalta juuri ne kiinnostavat sponsoreita ja yleisöä enemmän.”
Hohhoijakkaa.
Ensinnäkin: ne sponsorit. Kun sponsoreilla perustellaan leikkauksia naisten joukkueisiin, joilla todetaan lähtökohtaisti olevan pienemmät budjetit kuin miesten joukkueilla, ja jotka muun muassa siitä syystä ovat hommanneet sponsoreita, on ilmassa selittelyn makua. Lisäksi Helsingin Sanomat teki soittokierroksen seuroihin ja sai selville, että sponsorien saaminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Esimerkiksi naisten koripallon SM-kultaa voittanut Hyvinkään Ponteva on Suomen mestaruuden myötä saanut jopa yhteydenottoja sponsoroinnista kiinnostuneilta yrityksiltä. HyPon puheenjohtaja Hanna-Mari Kujala kertoo lisäksi: ”Meillä on pitkälti mennyt aina niin, että naisten edustusjoukkueen sponsorituloilla on kustannettu junioripuolen rahavajetta. Meillä ei ole ollut pelkoa, että se olisi mennyt toisin päin.”
Toiseksi: se yleisön kiinnostus. Yle uutisoi tänä kesänä pelatuilla naisten jalkapallon EM-kisoilla olleen “valtavat katsojaluvut”. Pelejä seurasi yli 400 000 suomalaista ja kansainvälisesti kisat olivat “kaikkien aikojen yleisömenestys”. Ylen jalkapalloasiantuntija Marianne Miettisen mukaan suosiota Suomessa selittää se, että kisoja näytettiin televisiossa kattavasti: Ylellä pyöri joka päivä vähintään yhden ottelun turnaus. Miesten urheilun kohdalla ollaan jo aikapäiviä sitten ymmärretty se, mikä onneksi tajuttiin myös naisten urheilun kohdalla tänä kesänä: näkyvyys lisää yleisöä. Ja yleisön kiinnostusta.
Kolmanneksi: tasa-arvo ei tule itsestään. Naisten futiksen EM-kisojen katsojaluvut kielivät siitä, että kun panostetaan, tulee tuloksia. Se, että Espoo United on päättänyt tehdä bisnestä tasa-arvoon panostamatta, on Espoo Unitedin tietoinen valinta: Naisjoukkueita ei jouduttu potkimaan seurasta, ne päätettiin potkia. Siinä on vissi ero.
Jään odottamaan sitä päivää, kun myös urheiluseurat ymmärtävät, ettei tasa-arvo ole pakko, vaan välttämättömyys. Saanen odottaa vielä tovin.
Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!