Viime viikolla otsikoihin nousi helsinkiläinen Sompasauna, jossa useampikin nainen on sekasaunavuorojen aikana kokenut seksuaaliseksi häirinnäksi luokiteltavaa ikävää tuijottelua ja kommentointia. Lisäksi eräskin miespuolinen sankari on kokenut tarpeelliseksi onanoida lauteilla naissaunojien silmien edessä. Kyllästyttävää. Mutta – ikävä kyllä – ei varsinaisesti uutinen. Ainakaan meille, jotka seksuaalista häirintää ovat joutuneet kohtaamaan.

Seksuaalinen häirintä on aina sietämätöntä ja pöyristyttävää käytöstä. Olisi kuitenkin virheellistä ajatella sen rajoittuvan sekasaunaan. Esimerkiksi MTV uutisoi: “Sompasaunassa seksuaalista häirintää – tuijottelua, kommentointia ja itsetyydytystä.” Seksuaaliseen häirintään henkilökohtaisesti useampaankin kertaan törmänneenä en voi olla ajattelematta, että otsikon Sompasaunan tilalle voisi laittaa suunnilleen minkä tahansa muun julkisen tilan, ja se pitäisi siitä huolimatta paikkansa.

En yritä tässä nyt väittää, että Sompasaunassa tai missään muuallakaan tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ei tulisi puhua tai että siihen ei tulisi puuttua. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että seksuaalista häirintää tulisi käsitellä nykyistä useammin asiana, jota tapahtuu ihan kaikkialla. Ja kun sanon kaikkialla, tarkoitan kaikkialla.

Helsingin Sanomien Noona Bäckgren kertoo kolumnissaan kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä. Sitä on tapahtunut niin koulumatkalla, metrossa, kuin uimahallissa. Useiden muiden naisten tavoin tunnistan kuvaukset: Itse olen saanut osakseni lääppimistä, nimittelyä ja asiatonta huutelua muun muassa baarissa, kotibileissä, lähijunassa, raitiovaunussa ja kaduilla (kyllä, monikossa). Ja ennen kuin joku näppärä maahanmuuttokriitikko ehtii kärppänä kommentoimaan, että kyllä ei olisi pitänyt päästää yhtään maahanmuuttajaa Suomeen koskaan, niin voin kertoa, että olen kerännyt näitä kokemuksia ihan koko ikäni ja suuri osa häiriköijistä on ollut valkoisia, kantasuomalaisia janttereita. Lisäksi olen melko varma, että valtaosa naisista samastuu kokemuksiini, jotka eivät suinkaan rajoitu julkiseen saunaan.

Esimerkiksi: Kouluterveyskysely vuodelta 2013 paljastaa, että 8.–9.-luokkalaisista seksuaalista häirintää on kokenut tytöistä yli 60 prosenttia, pojista lähes puolet ja transnuorista yli 80 prosenttia. Ihmisoikeuskeskus sen sijaan kertoo, että Suomessa jopa 33 prosenttia naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. Asia ei suinkaan kosketa ainoastaan nuoria, vaan seksuaalista häirintää tapahtuu myös esimerkiksi työpaikoilla: Muun muassa kansanedustajanaiset ovat kertoneet eduskunnassa kokemastaan häirinnästä.

Odotan sitä hetkeä, että näen valtamediassa analyyttisen uutisen otsikolla: “Suomalaisessa yhteiskunnassa seksuaalista häirintää – tuijottelua, kommentointia ja itsetyydytystä.” Toisin sanoen, jos lakkaisimme käsittelemästä seksuaalista häirintää asiana, joka tapahtuu ainoastaan tietyissä tiloissa ja ryhtyisimme puhumaan siitä asiana, jota tapahtuu kaikkialla ja koko ajan saattaisimme ehkä jopa löytää keinoja, joilla seksuaalinen häirintä katoaisi koko yhteiskunnasta – ja samalla myös Sompasaunasta.

Siihen saakka toivon Sompasaunojille saunarauhaa. Seksuaalinen häirintä ei kuulu mihinkään.

Seuraa Bluestockingia somessa ja keskustele: Facebook & Instagram!