Aamusta toiseen (työtön)

Ei herätyskellon vastenmielistä pirinää eikä sitä seurannutta luvattoman pitkää torkutusta. Ei kiireessä hotkaistua aamupuuroa eikä peilin edessä hukattuja minuutteja. Ei tummia silmänalusia eikä haukottelua aamuratikassa. On vain levollisia yöunia, jotka jatkuvat makeina aina puoleenpäivään saakka. Aamupalaa yöpaidassa ja tohveleissa, huoletonta laiskottelua ja äärettömästi aikaa omille lempipuuhille. Työttömän aamuhan kuulostaa ihan luksukselta!

Eikun hetkinen.

Työttömyys ei ole akkuja lataavaa laiskottelua eikä hyvällä omallatunnolla vietettyjä hitaita aamuja. Jokapäiväinen joutilaisuus on äärettömän stressaavaa ja vaikka aluksi tuntuukin ihanalta vain olla ja nauttia kiireettömyydestä, käy se ennen pitkää kyllä mielen (ja kukkaron) päälle. Rakastan meidän kotia ja viihdyn täällä paremmin kuin hyvin. Silti vaihtaisin pitkät yöunet herätyskellon säännölliseen pirinään koska vain ja jättäisin tohveliaamiaisen erittäin mielelläni väliin, jos vain saisin hyvän syyn haukotella ruuhkabussissa jo aamuvarhain. Toivon todella, että jokainen työssäkäyvä osaa arvostaa työpaikkaansa. Jos jotakin olen tämän parin kuukauden aikana oppinut, niin sen, ettei töiden saaminen ole tämän päivän Suomessa todellakaan mikään itsestäänselvyys – korkeasti koulutetullekaan. Kaikki tuntuu riippuvan silkasta tuurista ja kattavasta kontaktiverkostosta. Mistään yllättävästä uutisesta tässä ei toki ole kysymys, kyllähän tämä maamme työtilanne on ollut selvillä itse kullakin jo pitkään. Jotenkin naiivisti silti kuvittelin löytäväni unelmieni työpaikan heti Helsinkiin muutettuani.

Vaikka työttömyys lannistaa ja aiheuttaa yllin kyllin huonommuuden, epäonnistumisen sekä häpeän tunteita, ei kannata luopua toivosta. Itse ainakin haluan uskoa, että oma asenne vie pitkälle ja ahkerille tyypeille on aina kysyntää. Joskus pitää vain olla kärsivällinen. Ja aloittaa pienestä, kuten vaikka kuukauden mittaisesta sijaisuudesta, jota mulle tarjottiin yhdestä Suomen vanhimmista toiminnassa olevista kouluista, jee!

Kohta voin taas valittaa siitä, miten kamalaa on herätä aikaisin ja lähteä tekemään jotakin hyödyllistä. Vitsi vitsi. Pysytään optimistisina!

 

Onko täällä muita työttömiä työnhakijoita?

Miten pysytte positiivisina – vai onko niin, että pessimisti ei pety?

 

Bisous,

Kati