Aamusta toiseen (työtön)
Ei herätyskellon vastenmielistä pirinää eikä sitä seurannutta luvattoman pitkää torkutusta. Ei kiireessä hotkaistua aamupuuroa eikä peilin edessä hukattuja minuutteja. Ei tummia silmänalusia eikä haukottelua aamuratikassa. On vain levollisia yöunia, jotka jatkuvat makeina aina puoleenpäivään saakka. Aamupalaa yöpaidassa ja tohveleissa, huoletonta laiskottelua ja äärettömästi aikaa omille lempipuuhille. Työttömän aamuhan kuulostaa ihan luksukselta!
Eikun hetkinen.
Työttömyys ei ole akkuja lataavaa laiskottelua eikä hyvällä omallatunnolla vietettyjä hitaita aamuja. Jokapäiväinen joutilaisuus on äärettömän stressaavaa ja vaikka aluksi tuntuukin ihanalta vain olla ja nauttia kiireettömyydestä, käy se ennen pitkää kyllä mielen (ja kukkaron) päälle. Rakastan meidän kotia ja viihdyn täällä paremmin kuin hyvin. Silti vaihtaisin pitkät yöunet herätyskellon säännölliseen pirinään koska vain ja jättäisin tohveliaamiaisen erittäin mielelläni väliin, jos vain saisin hyvän syyn haukotella ruuhkabussissa jo aamuvarhain. Toivon todella, että jokainen työssäkäyvä osaa arvostaa työpaikkaansa. Jos jotakin olen tämän parin kuukauden aikana oppinut, niin sen, ettei töiden saaminen ole tämän päivän Suomessa todellakaan mikään itsestäänselvyys – korkeasti koulutetullekaan. Kaikki tuntuu riippuvan silkasta tuurista ja kattavasta kontaktiverkostosta. Mistään yllättävästä uutisesta tässä ei toki ole kysymys, kyllähän tämä maamme työtilanne on ollut selvillä itse kullakin jo pitkään. Jotenkin naiivisti silti kuvittelin löytäväni unelmieni työpaikan heti Helsinkiin muutettuani.
Vaikka työttömyys lannistaa ja aiheuttaa yllin kyllin huonommuuden, epäonnistumisen sekä häpeän tunteita, ei kannata luopua toivosta. Itse ainakin haluan uskoa, että oma asenne vie pitkälle ja ahkerille tyypeille on aina kysyntää. Joskus pitää vain olla kärsivällinen. Ja aloittaa pienestä, kuten vaikka kuukauden mittaisesta sijaisuudesta, jota mulle tarjottiin yhdestä Suomen vanhimmista toiminnassa olevista kouluista, jee!
Kohta voin taas valittaa siitä, miten kamalaa on herätä aikaisin ja lähteä tekemään jotakin hyödyllistä. Vitsi vitsi. Pysytään optimistisina!
Onko täällä muita työttömiä työnhakijoita?
Miten pysytte positiivisina – vai onko niin, että pessimisti ei pety?
Bisous,
Kati
Muutin itse melkein kaksi vuotta sitten Helsinkiin töiden perässä pienemmältä paikkakunnalta, jossa sai jatkuvasti stressata löytyykö mitään töitä. Helsingissä tämä ahdistus helpotti heti, en ole ollut päivääkään työttömänä eikä tarvitse pelätä etteikö löytyisi mielenkiintoisia töitä.
En ole täysin oman alan töissä mutta silti ihan huippukivassa paikassa. Vaikka välillä turhaudun, ettei työ täysin vastaa alaani tai taitojani, nautin turvatusta rahatilanteesta ja siitä, että teen edes jotain.
Opettajan työnhakuun en osaa oikein vinkata, mutta nykyisen työni sain avoimen hakemuksen kautta. Piilotyöpaikkoja on paljon. Suosittelen Tom Laineen Työnhakuopas-kirjaa, siinä on paljon vinkkejä sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa ja piilotyöpaikkojen löytämiseen. On opettajiakin, joita on palkattu Twitterinkin kautta!
Kiitos kommentista! Tosi kiva kuulla, että sulle löytyi heti kiinnostavia hommia 🙂 Mulla on ollut vähän epäileväinen asenne avoimia hakemuksia kohtaan, mutta täytyy varmaan sitten niitäkin yrittää! Kiitos kirja-vinkistä, pistän ehdottomasti korvan taakse 🙂
Täällä työtön kanssa. Valmistuin toiseen ammattiin keväällä 2016 nyt 2 tosiaan suht vastaavaa ammattia luovalta alalta haku ja innostus on kova mutta toisaalta taas tällä hetkellä otan vain ilon irti siintä että pystyn treenamaan päivällä eikä minulla ole tarve lähteä mihinkään. Treenaminen tuonut sisätöä ja treenaan kotona käynyt kanssa välillä uimassa sekä ulkona lenkeillä (nyt en tosin kun ollut liukasta/loskaista). Joskus aikasemmin ollut ensimmäisen koulun jälkeen myös työttömänä silloin oli tylsää mutta nyt päivissä on enemmän järkeä. Jos en näe poikaystävääni hengaan kotona joko treenivaatteissa tai yöpuvussa yleensä kauppaankin mennyt treenivaatteissa tai sitten yritän ostaa ruoat silloin kun tulossa kotiin poikaystävältä. Välillä kun on yksin kotona kun on tehnyt treenit niin ilatsin vois olla pieni hetki että mitäs nyt. Kyllä sitä silti haluaisi töitä ja oman alan tietenkin.
Ikävä kuulla, ettei oman alan töitä ole löytynyt, mutta kiva, että sun päivissä on kuitenkin paljon mielekästä sisältöä 🙂 Tsemppiä työnhakuun!