”Ihmiset, jotka tykkäävät sivusta Blurred esquisse, eivät ole kuulleet sinusta pitkään aikaan. Kirjoita julkaisu.”

Facebook on sitä mieltä, että kolmen päivän blogihiljaisuus on liikaa. Mulla on sellainen periaate, etten koskaan kirjoita väkisin, sillä eihän semmoisista pakolla pukerretuista postauksista ole iloa kenellekään. Vaikkei nytkään ole mitään taianomaisia tarinoita kerrottavana, niin tulipa kuitenkin mieleen, että meillä suomalaisilla on tuulipuvun taskussa aina yksi jokeri, josta riittää jutun juurta vaikka sitten pakon edessä. Ja sehän on niinkin mukaansatempaava puheenaihe kuin… sää.

”Kyllä on taas ilmoja pidellyt” riittää rikkomaan vaivaannuttavan hiljaisuuden bussipysäkillä, junassa tai missä tahansa muualla, jossa kaksi ihmistä joutuu vastentahtoisesti keskusteluetäisyydelle. Neljä vuodenaikaa takaavat sen, että suomalaiset ovat säästä puhumisen mestareita. Tai tarkemmin sanottuna säästä valittamisen virtuooseja. Nimittäin oli sitten helle tai pakkanen, pouta- tai sadesää, niin aina on liian kuuma, liian kylmä, liian kuivaa, liian kosteaa, liian aurinkoista, liian pilvistä, liian tuulista, liikaa sitä ja liikaa tätä. Lunta ei koskaan ole tarpeeksi, mutta silti sitäkin sataa ihan liikaa. Ukkosmyräkkä saa kaipaamaan poutapilviä, mutta kun mollukka taas ilmestyy taivaalle, naama on jälleen nurinpäin. Siinä meni sekin hyvän omantunnon leffamaraton. Oli sää siis millainen tahansa, se on aina huono.

Erityisesti tämän kesän poikkeuksellinen sää on saanut suomalaisen small talk -kulttuurin kukoistamaan kukkien lailla. Säästä puhutaan valitetaan niin ventovieraille kuin verisukulaisillekin, aina ja jatkuvasti. Miksi? Emmekö me oikeasti parempaan pysty? Eilen näin samaan aikaan miehen shortseissa ja naisen pipo päässä, itselläni oli sadetakki. Saanen tehdä johtopäätöksen: sää on vain ja ainoastaan pukeutumis- ja asennekysymys. Vaikka kuinka jaarittelisimme säästä, ei se siitä miksikään muutu. Se on mikä on, emmekä me voi siihen valittamisellamme vaikuttaa. Sen sijaan se on täysin omalla kontollamme, millaisella varustuksella missäkin säässä pärjäämme ja miten siihen suhtaudumme. Pukeutukaamme siis toppatakkiin vaikka keskellä kesää, jos tilanne sitä vaatii. Sää mikä sää. Hellekin on vain hetken huumaa, ei sen kummempaa.

Siis: vaikka kelit eivät tänä kesänä olekaan olleet kummoiset (ja kaikki edellä mainittukin oli yhtä suurta itsestäänselvyyttä), suhtaudutaan silti lämmöllä jokaiseen päivään. 

Pekka Poutakin taitaa olla jo lomalla.

Bisous,

Kati

PS. Hymy on sitä paitsi nyt ihan aiheellinen, sillä Lilyn toimitus valitsi Blurred esquissen viikon blogiksi! Mikä ihana yllätys <3