Mistä tietää, että on aika toivottaa kesälle adieu ja syksylle bienvenue? Itse huomaan sen siitä, kun mihinkään ei enää uskalla lähteä ilman takkia ja sateenvarjoa. Enkä nyt tarkota, että se olisi paha asia. Oon ehdottomasti syksyihmisiä ja nautin raikkaasta syyssäästä koko sydämestäni – kunhan nyt ei joka päivä sada ja tuule niin, että tekee mieli ennemmin opetella alkuaineiden jaksollinen järjestelmä (humanistin painajainen), kuin astua ovesta ulos.

Se, mikä syksyssä on mun mielestä niin kiehtovaa, liittyy uusiin alkuihin ja muutoksiin. Syksy on vähän niin kuin vuodenvaihde; hyvä hetki tehdä elämää mullistavia muutoksia ja aloittaa alusta. Oli kyseessä sitten elämäntaparemontti, uusi opiskelupaikka, uudet työkuviot tai mikä tahansa, muutos tuntuu aina jännittävältä ja saa sydämen pamppailemaan. Aina muutos ei tietenkään oo toivottua, mutta se saattaa silti olla hyvästä vaikkei sitä itse sillä hetkellä ymmärtäisikään.

Mun syksyihin on viime vuosina mahtunut jos jonkinmoisia muutoksia. Oon muuttanut ulkomaille opiskelemaan, eronnut, rakastunut, löytänyt itseni aineenopettajakoulutuksesta, leikannut pitkät hiukseni polkaksi… Ja jokainen näistä ”uusista aluista” on tehnyt hyvää mulle.

Tänä syksynä muutosten tuulet puhaltelee taas ja on aika ottaa hieman entistä isompia hyppyjä tuntemattomaan. Nyt ei puhuta uudesta hiustyylistä tai uudesta urheiluharrastuksesta (ei sillä, etteikö nekin tekis hyvää), vaan jostain aika paljon suuremmasta. Mulla muuttuu nimittäin syyskuussa sekä työ- että asumiskuviot ihan totaalisesti. 

Kuten Mitä kuuluu, gradu? -postauksesta kävi ilmi, ei gradun kirjoittaminen työn ohella oikein ole onnistunut. Totesin, että ainut tapa saada se joskus valmiiksi on jättää tämänhetkinen työ vaatekaupassa taakse ja keskittyä toistaiseksi vain ja ainoastaan kirjoittamiseen. Sitten voikin alkaa metsästämään ihan niitä oman alan töitä – mitä ikinä ne sitten onkaan…

Irtisanoutuminen töistä vaikuttaa ratkaisevasti myös mun asuntotilanteeseen. Asun tällä hetkellä Tampereella oikeestaan vaan töiden takia – yliopistolla kun ei enää tarvitse juuri käydä ja poikaystäväkin asuu Helsingissä. Vaikka kavereita tuleekin iso ikävä, aion kolmen viikon päästä kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata vanhempien luokse ”gradulomalle”. Missäs sitä sen paremmin saisi tehtyä, kun äidin patojen äärellä paikassa, jossa ei oikein muutakaan tekemistä ole, heh 🙂 Myöhemmin syksyllä kutsuu sitten ihanaihana Helsinki! En vois olla enempää innoissani.

mekko Cubus / takki Cubus / kello DW / kengät Sashu

Kuvat: Ella

Bisous,

Kati

// Autumn is for new beginnings. This time I’m gonna quit my job, move back home and finish that damn master’s thesis. Yep. //