Stadin bööna

”Rehupuntti vai stadilainen?” kysyttiin HS:n slangitestissä. Suureksi hämmästyksekseni en osoittautunut ihan täydeksi heinähatuksi, mutta eipä mua kyllä stadin böönaksikaan (vielä) kutsuttu. Testi totesi, että vaikutan ”junantuomalta”. Mistä tiesikin.

Saatiin torstaina avaimet meidän ensimmäiseen yhteiseen (vuokra-)asuntoon ja lähdettiin heti eväsretkelle mittanauhan kera. Tää kämppä tuntuu aika lottovoitolta. Etsittiin asuntoa aktiivisesti vain noin viikon verran ja käytiin viidessä eri asuntonäytössä. Täällä tuli heti sellainen olo, että oltiin tultu kotiin. Erityisesti ihastuttiin noihin vanhoihin holvikaari-ikkunoihin, jotka tuo muuten täysin remontoituun asuntoon kaivattua kontrastia.

Kohta me sitten asutaan kaksiossa Kruununhaassa, kivenheiton päässä Tuomiokirkolta. Enpä hitto vie olisi uskonut. Kaksi vuotta Tampereen ja Helsingin väliä ravanneena tuntuu melkoisen huojentavalta, että vihdoinkin saa asettua aloilleen. Purkaa kamat paikoilleen ilman, että ne täytyy taas parin päivän päästä pakata ja kiikuttaa takaisin onnibussin ahtaille käytäville. Sanoa hyvää yötä ilman emojeita, ihan oikean pusun kera. Tapella kotitöistä ja siitä, kumman netflix-sarjaa katsotaan tänään. Haha, luulenpa että meidän yhteiselosta löytyy vielä paljonkin kirjoitettavaa. Totuttelemista siinä ainakin riittää, kun ei voikaan enää ajatella vaan itseään ja omia pinttyneitä pakkomielteitään siitä, miten asiat muka tulisi hoitaa. Katsotaan, miten ”junantuoman” käy. Kunhan ei maitojunalla lähetettäisi takaisin maalle…

Bisous,

Kati

// We finally got the keys to our first apartment. Let the life in Helsinki begin! //