Viisi onnellista hetkeä viikonlopulta

 

1. Takana on varsin ihana ja rakkaudentäyteinen viikonloppu, sillä ystävämme sanoivat toisilleen tahdon ja juhlimme heidän häitään kauniissa merimaisemissa. Olen tainnut ennenkin kertoa rakastavani häitä ja kaikkea niihin liittyvää hössötystä yli kaiken. Tämän herkkiksen silmät eivät tälläkään kertaa pysyneet kuivina, mutta onneksi onnen kyyneleet kuuluvat asiaan. Häissä oli aivan ainutlaatuinen tunnelma, eikä naurustakaan meinannut tulla loppua, kun kuuntelimme toinen toistaan hauskempia puheita.

2. Saimme poikaystäväni kanssa kunnian esiintyä vihkiseremoniassa, jossa soitimme itse tekemämme kappaleen. En ollut ennen käynyt kallioon louhitussa Temppeliaukion kirkossa, joten en tiennyt yhtään, millaiset esiintymispuitteet meitä siellä odottaisivat. Olin jo ehtinyt mielessäni maalailla kauhukuvia epävireisestä, vanhasta pianonruttanasta ja huonosta akustiikasta, mutta todellisuus olikin kuin parhaimmasta päiväunesta. Kirkko oli kokonaisuudessaan aivan käsittämättömän upea ja silmäni meinasivat tippua päästä, kun huomasin urkujen vieressä täydellisen Steinway-flyygelin. Kyllä kelpasi soittaa, ei voi muuta sanoa!

 

 

3. Viikon aikana ehdin ainakin kymmenen kertaa muuttaa mielipidettäni siitä, menisinkö ennen häitä kampaajalle vai en. Mitä tulee hiustenlaittoon, olen kuin humanisti kemian labrassa – kykenemätön tuottamaan toimivia lopputuloksia millään välineillä. Siitä huolimatta päätin tällä kertaa ottaa tietoisen riskin ja säästää siinä sivussa muutaman päivän ruokarahat. Löysin Erikan Nude-blogista tutorialin läpivetolettiin, joka näytti niin hienolta, että sitä oli pakko kokeilla. Letin tekeminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut, joten päätin soveltaa siitä häihin tuollaisen ”puolikkaan” version. Aukiolevat hiukset kiharsin ja mielestäni lopputulos oli ihan siedettävä (ainakin siihen saakka, kunnes raju tuuli vei kaikki kiharat mennessään). Harmi, ettei tullut otettua kuvaa ennen juhliin lähtöä, kun kampaus oli vielä kuosissaan. Onnistumisen tunne pysyy kuitenkin muistissa vielä pitkään, joten ehkä uskallan tulevaisuudessakin jatkaa erilaisten kampausten harjoittelua!

 

 

4. Häävieraiden joukossa oli yksi belgialainen ja hän istui kanssamme samassa pöydässä. Oli aivan mahtavaa päästä pitkästä aikaa puhumaan takeltelemaan ranskaa, sitä kun ei tässä normaalissa arjessa tule oikeastaan ollenkaan käytettyä. Oli mukava kuulla, että puhun hyvin, eikä minulla ole mitään häiritsevää aksenttiakaan. Ehkäpä rohkaistun nyt tässäkin asiassa ja etsin vaikka jonkin keskusteluryhmän kielitaidon ylläpitämisen tueksi. Onko teillä kokemusta kielikahviloista tai keskusteluryhmistä joko Helsingissä tai muualla Suomessa? Kannattaako käydä?

5. Vaikka korkeushyppy on meikäläiselle yhtä kuin rimakauhu, enkä muissakaan ponnistusvoimaa vaativissa lajeissa ole koskaan pärjännyt, tilanne muuttuu aina dramaattisesti, kun palkintona on mitalin sijaan morsiuskimppu. Tämä oli jo kolmas kerta, kun nappasin morsiuskimpun itselleni! Kosintaa odotellessa… Tosin poikaystävän reaktio omaan hurraukseeni oli jotakuinkin tällainen: ”Miten sä muka aina saat noi kimput?” :D

 

 

Löytyykö muita häähömppään hurahtaneita?

Oletteko koskaan napanneet morsiuskimppua?

 

Bisous,

Kati