Muutamia pohdintoja luovasta prosessista, olipa kyse sitten henkisen kehittymisen matkasta, taideteoksesta, kuntoilusta, uuden palvelun luomisesta tai parisuhdetaitojen kehittämisestä. 

1. Sinä olet itsesi asiantuntija. Kukaan muu ei tiedä ja tunne sinua. Jos olo on sekava, eksynyt tai hämmentynyt, voi kokeilla juurille palaamista: huomata, milloin viimeksi oli selkeä olo, ottaa yhteys siihen fiilikseen ja paikallistaa, mikä laukaisi alaspäin syöksyvän kierteen. Kehotietoisuuteen palaaminen auttaa. Joskus auttaa jonkun luotettavan henkilön kanssa keskusteleminen niin, että hän ei neuvo, ainoastaan kysyy syventäviä kysymyksiä, joiden avulla pääsee takaisin rentoon, hyvään olotilaan. Ulkopuolelta suoraan neuvojen kysyminen omaan hämmennykseen voi johtaa siihen, että päätyy jonkun muun totuuteen.

2. Unelmien isojen linjojen hahmotteleminen ja välietappien luominen. Minulle tyypillistä on innostua yhdestä asiasta, ja nähdä tieni loistavaan tulevaisuuteen, mutta lopulta nähdä niin pullea ja säihkyvä iso visio, että menetän kiinnostukseni käsillä olevaan tehtävään. Pienet askeleet, isot unelmat. Ei isoja harppauksia, vaan kohtuullisen kokoisia annoksia tasaisesti ripoteltuna joka päivään. Välitavoitteiden luominen on ihan mahtava keksintö, niitäkin saa juhlia!

3. Sitoutuminen. Kohdan kaksi kanssa käsi kädessä. Että tietää sen muhkean mehukkaan vision, mutta pysyy juuri siinä, missä energiaa juuri nyt tarvitaan kaikkein eniten. Ei liikaa sivujuonteita tai -lankoja. Sivupolkujen tunnistaminen ja karsiminen on taito, jota opettelen jokaisessa prosessissa uudelleen.

4. Luottamus. Omien epäilysten kuuleminen, mutta niiden lempeä sivuun siirtäminen. Kaikki ovat epävarmoja jossakin vaiheessa, kun nykyinen tilanne ei vielä ole toivotun mukainen, eikä tulevaisuuden visio ole vielä toteutunut. Hyvin harvalla on superhyvä itsetunto tai pelkästään 24/7 kannustavia mielipiteitä itsestään! Jopa ammattimaiset esiintyjät kertovat nalkuttavista äänistä mielessään. Niille kannattaa sanoa, että on nukkumaanmenon aika…

5. Levollisuuteen satsaaminen yksityiselämässä. Ei tahallista hämmentämistä ihmissuhteissa samaan aikaan. Tämä on aikamoinen killeri, johon lankean yllättävän usein – tehokas tapa sabotoida oma projekti. On hyvä huomata, toimiiko draama tai ihmissuhteiden hämmentäminen hämäytyksenä, jolla projektille saadaan hyvä syy mennä vähän sivuraiteille. 

6. Vetkuttelututka. Sen tunnistaminen, onko joutunut itsensä arvostelemisen luuppiin, jossa tuloksena on vetkuttelua, asioiden pitkittämistä, venkoilua ja välttelyä.

7. Sinnikkyys. Aina voi palata siihen kohtaan polkua, jossa eksyminen tapahtui, eli palata taaksepäin, yksinkertaistaa ja rajata. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on vanha hyvä viisaus, joka toimii aina.

8. Vertailukielto. Muihin itsensä vertaamisen välttäminen. Lähdemateriaalin etsimisen ja opiskelun sulkeminen jossain vaiheessa. Maailma on täynnä tietoa, joten johonkin pitää rajata se, mitä kaikkea käyttää. Luovuudella ei ole rajoja, se on villiä elinvoimaa, joka haluaa rönsytä kuin kuohuva koski. Projektin kestäessä, sulje silmät muilta, jotka ovat tehneet samoja asioita. Prosessia voi rajata: päättää, että tässä kohtaa teen taustatyötä, ja sitten kun materiaali tuntuu hyvän kokoiselta, luopuu siitä kokonaan ja alkaa tislaamaan tietoa ulos.

9. Rajat. Raamien selkeä määrittäminen siten, että omalle elämälle jää tilaa. Budjetti, aikaraja, rönsyraja, ja mikä muu on tärkeää? 

10. Unelman isomman motiivin muistaminen. Tavoitteen ison vision muistaminen silloin, kun motivaatio on hukassa – miksi teet sitä, mitä teet, se syvin ja isoin arvo, jonka takia tekeminen on arvokasta? Unelma kannattelee hetkellisten rapakoiden ja hämmennyksen yli.

Onnea matkaan!

Maria

ps. Tämä kirjoitus syntyi käden käänteessä, kun koetin välttää erästä vaikeaksi kokemaani vaihetta isommassa projektissani. Saattaa olla, että kaikki, mitä lopulta luomme, on ”sen varsinaisen projektin” rönsyjä…