Kreikkalainen pyttipannu

Kiistattomista saavutuksistaan huolimatta en ole kuullut kreikkalaisten filosofien ratkaisseen pyttipannun dilemmaa omassa kulinaristisessa ekologisessa lokerossaan. Kreikan painiessa talousongelmien kanssa ajattelin tämän haasteen poistamisen olevan vähintä, mitä suomalainen kotikokki voi tehdä. Niinpä päätin luoda kreikkalaisen pyttipannun.

Demokratiaa, onnellisuutta ja pyttipannua

Vastoin mahtipontisen aloituksen luomaa mielikuvaa, totuudenmukaisempi versio asiasta saattaa olla se, että eräänä arki-iltana tarkoitukseni oli tehdä jotain vähän vivahteikkaampaa ja monipuolisempaa apetta, mutta hetkellinen laiskuus vei  voiton, onneksi. Minulla oli mielessäni jonkinlainen oliiveihin ja kevyen rasvaisen ruoan kombinaatio. En kuitenkaan keksinyt oikein mitään helppoa ja nopeaa tapaa luoda hyvää kokonaisuutta. Mietin kuitenkin, että jos hyvältä maistuvia asioita iskee samaan kasaan, lopputulos ei voi olla huono. Sääntö näyttää pitävän paikkaansa.

Päädyin kasaamaan vähän kaikkea pannulle. Otin pohjaksi perinteisen pyttipannun: keitetyt perunat pilkotaan pannulle ottamaan väriä ja perään viskaataan hienoksi silpottua sipulia. Tämän jälkeen ruokakulttuurisen suunnan voi valita vapaasti, mutta Kreikan tapauksessa päädyin lisäämään

  • oliiveja
  • fetaa
  • halloumia (huom. kahden juuston taktiikka)
  • paprikaa
  • aurinkokuivattuja tomaatteja
  • pari kolme kananmunaa
  • mausteeksi: peruskamat eli suolat ja pippurit (varmaan sietäisi yrttejäkin ja voita perunoiden kaverina)

Testi: Halpaa ja hyvää

Lopputulos maistui ja tuntui löytävän sopivan tasapainon välimereläisen tuulahduksen ja tukevan tukkimiesmätön välimaastosta. Annoksen etuina on nopea toteutus ja mukava twisti arkiruoan maailmaan.

Tämä on kreikkalainen pyttipannu

Näkyy se varmaan tästäkin kulmasta (sori, joku häikkä tuli kuvien kääntelyn kanssa).

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

Konnichiwa, pannacotta vihreästä teestä

Huhujen aallot löivät yhä korkeammalle ja tarkkanenäisimmät pystyivät aistimaan sähkön ilmassa. Jälkiruokien klassikkoon, pannacottaan, oli alkanut sekoittua vihreää teetä yhä useammassa paikassa.

Veli Jamie oli tarttunut uutiseen jo aiemmin ja tehnyt oman luomuksensa. Nyt kuulin myös Hanko Sushin havittelevan moista luomusta listalleen. 

Konnichiwa, bitches

Itseäni kunnioittavan kotikokkina valintani oli selvä: heitän syrjään takuuloistavan vadelmakuorrutteisen pannacotta-reseptini ja lähden kokeilemaan vihreän teen pannacottaa!

Valitsin pohjaksi ylle linkkaamani Jamie Oliverin reseptin. Se kertoo kuta kuinkin seuraavaa tarinaa

  1. Etsi käsiisi 2 desilitraa kermaa ja desi maitoa (yritä pitää kerman määrä 50 % sekoituksesta, jos sellaiseen lähdet, pelkkä kermakin toimii). Kiuhauta tämä.
  2. Lisää vaniljatanko, mutta halkaise ja kaavi siemenet erikseen mukaan keitokseen.
  3. Nappaa kaapista kolme pussia vihreää teetä (myös irtotee käy). Anna porista pienellä teholla noin 10 minuuttia.
  4. Sysää pari gelatiinilistaa turpoamaan ja kun vaiheet 1-3 ovat valmiit, lisää ne mukaan (purista vedet pois). Ota teepussit pois
  5. Anna jäähtyä vähän aikaa. Poista vaniljatanko.
  6. Vispaa toiset 2 desilitraa kermaa 1-2 isoon kouralliseen sokeria. Sekoita tämä satsi kattilassa olevaan. 
  7. Kaada tarjoilukuppeihin ja laita jääkaappiin jäähmettymään. Jähmettymiseen menee ainakin tunti, mutta parempi jos jaksat odottaa pidempään.
  8. (jos haluat kaataa annoksen kupista lautaselle, valele astiaan aluksi kuumalla vedelle ja kumoa sitten varmalla otteellaa lautaselle)

Vihreän teen pannacottaa tästä tekevät nuo teepussit, muuten sama toimii perinteisenä pannacottana mainiosti.

Älyllisten ratkaisujen sietämätön vaikeus

Koska en liieemin noudata reseptejä muutoin kuin yleismalkaisena muistisääntönä, lähdin tietysti sooloilemaan. Olen yrittänyt vähentää sokerin määrää ruoassa ja muutoinkin valita terveellisimpiä vaihtoehtoja. Siksi korvasin sokerin intiaaniversiolla ja koska sitä oli jääkaapissa vain ripaus, laitoin sitä merkittävästi vähemmän kuin veli Jamie oli kehottanut.  

Todennäköisesti syy oli sooloilussani, mutta kokonaisuudesta ei tullut erityisen maukasta. Vihreä tee tuo selvästi raikkautta kokonaisuuteen, mutta samalla jälkimaku jää helposti kitkeräksi ja puumaiseksi. Sokeri mahdollisesti pelastaa tältä ainakin osin.

Lopputulos näytti kuitenkin ihan oikealta vihreän teen pannacotalta, vaikka ihan yhtä mintun vihreää väriä oma tekele ei kantanutkaan.

Vihreästä teestä pannacotta, vaikkei uskoisi

 

Tämän testin perusteella vihreä tee -pannacotta on raikas vaihtoehto perinteiselle pannacottalle. Se vaatii kuitenkin tekijältään tarkempaa silmää ja kokeneempaa kättä kuin perinteisempi versio. Suosittelenkin aluksi kokeilemaan seuraavaa: jätä vihreä tee teekuppiin ja tee resepti ilman sitä. Tarjoile pannacotta kupeista, jonka päälle olet valellut murskattuja vadelmia kuin mikäkin suomalaisen marjateollisuuden Dionysos.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta