Ihanin lauantai aikoihin.

Ystävä, minun on nyt ihan pakko jakaa tämä lauantai! (Jos en jaa niin voi olla, että kun aamulla kun herään niin sitä ei hups ollutkaan.)

Heräsin pitkään nukkuneena, kahden yön valvomisen ja projektityön jälkeen erittäin levänneenä. Mielessäni Suorittaja sanoi jotain vähintään kymmenen kilometrin juoksusta ja tuntien kestoisista joogasessioista, joihin vastasin tylysti ei ei ei, ei tänään ei ja laskeuduin alakerran lammastaljalle lämmittelemään takkaa. Venytin hieman niskaa ja nautin tulen suomasta lämmöstä, sateen hakatessa ikkunaa. Söin pitkään aamupalaa ja luin sarjakuvia.

Otin päiväunet. Täysin tekemättä mitään ennen sitä. Tai pesin pyykkiä, lasketaanko se? Minun lempilauantainani lasketaan ja hyvitetään suloisilla päiväunilla pehmeän peiton alla. Enkä tiedä kiinnostaako sinua, mutta puhuin myös siskoni kanssa hänen maatessaan laiturillame Suomessa ja ajattelin kuinka paljon haluan kirjoittaa rakkaudesta mutta sen sijaan päädyinkin kirjoittamaan siitä, kuinka naisten tulisi tukea toisiaan. Ostin rintaliivejä. Aivan ihania, pitsisiä, ranskalaisia ja täysin minun keholleni istuvia liivejä. Katsoin itseäni peilistä ja totesin hiljaa mielessäni, että ei kummempi, pas mal. Koitin myös muistuttaa itselleni, että katsoisin useammin peiliin itseäni kunnioittaen, en inhoten, en haukkuen vaan enemmän rakastaen. Hei keho, siinä sinä taas! Sitten söin suklaata. Taas. Joka palasta nauttien. Illalla laitoin kynttilät ja täällä olen vieläkin. Juoden kahvia, miettien tulevaa (Kööpenhaminaa!) ja tiedätkö, ajattelen että elämä on aivan ihanaa aika usein.

Ja että on aika kivaa, että saan jakaa sen täällä, ystävien kesken.