Helsinkini.

Helsinkini kuinka sinua rakastankaan.

Oma Kallioni, rannat Marjaniemen, tiet joita kuljin kanssasi, kivet joita potkin takiasi, ahdistusen täyttämät murrosiän huoneet, se kun lähdin, joka kerta kun takaisin tulin ja aina kun mielessäni olit. Joka ikinen ystävä siellä, perhe, koti rannalla, metsän katveessa siellä mikä ei ennen Helsinkiä ollut mutta nyt on jossa piilottelen kun sittenkään en jaksa tavata teitä jokaista vaikka kuinka haluaisin, nuo uudet tuulet, joogan täyttämät tunnit joita vanhassa kodissani vietän ja nuo sadat kilometrit joita sisuksissasi kävelen uutta etsiessäni siitä vanhasta minkä jo niin kovin tunnen ja kaikki on muuttunut mutta sitten ei kuitenkaan. Helsinkini.

Tänään otan bussin junan lentokoneen kautta Pariisin saapuakseni vapun juhlahumuun, jossa minulle on jo luvattu leipäkakkua, perunasalaattia ja niin paljon rakkautta, etta sydämeni on aivan kylläinen. Ja ajattelen mielessäni, kuinka hullua on että kymmenen vuotta sitten pakenin ja nyt antaisin mitä vain, jotta saisin olla kanssasi pikku Helsinkini. Mutta samalla nautin myös – meillähän on romanssi vasta aluillaan.

Ihanaa vappua kaikille ystäville, toivottavasti näemme humussa! Minulla on lakki, harjaamattomat hiukset, puukengät säästä viis, tiukimmat farkut joita olet koskaan nähnyt ja puiston suurin hymy. Sanothan hei niin halitaan.