Sensaatiohakuinen otsikko !!?

On leppeä, lämpöinen kesäilta. Partsilla istuskellen on mukava kirjoitella, lämmin, höyryävä teekuppi seuranani.

 

En osannut odottaa, että viimeisin tekstini saisi noin paljon huomiota, ja olen siitä edelleen tosi yllättynyt. Haluankin kiittää kaikista kommenteista. Tarkkanäköinen huomasi myös tekstissä piilevän kirjoittajan äänensävyn, joka varmasti kuulosti monen muunkin korvaan hiukan mustavalkoiselta – tämän vuoksi lisäsinkin sen tekstin loppuun pienen editin. Kommenttien – niin ruusujen kuin risujenkin avulla minusta leivotaan kehittyneempää kirjoittajaa, mistä olen erittäin tyytyväinen.

 

Aloin pohtia kirjoittamisen saloja tarkemmin. Tekstejä on niin monenlaisia. Mietin joskus, miksi joidenkin tekstien lukeminen saa hyvälle tuulelle, jotkut taas ahdistavat ja joidenkin jälkeen olo on varsin neutraali.

 

Olen aina pitänyt luovasta kirjoittamisesta. Tyhjä paperiarkki suorastaan kutsuu töhertämään tekstiä. Vielä lukiossakin yksi lempiaineistani oli äidinkieli. Kehitimme tunneilla paljon omaa kirjoitustaitoamme. Mutta vielä tärkeämpänä pidän erästä toista asiaa, jota aloin opetella – lukemista.

 

Tä? Ala-asteellahan se jo opitaan.

 

Nyt en puhukaan siitä ala-asteen tavaamisesta ääneen, kirjainten yhdistämisestä sanoiksi ja sanojen liittämisestä edelleen sujuviksi lauseiksi. Kyseessä on kehittyneen lukutaidon muoto, jota moni primaarisen lukutaidon omaava ei välttämättä taida vielä eläkepäivilläänkään. Ja todennäköisesti siitä kärsii paitsi hänen oma maailmankuvansa, myös muut ihmiset.

 

Medialukutaito. Siihen kuuluu mm. kyky tunnistaa kirjoittajan asenne tekstin takana, jos kyseessä on vapaampi teksti, kuten kolumni. Asenteen tunnistaa kirjoitustavasta – sanavalinnoista ja jopa välimerkkien käytöstä. On nimittäin eri asia lopettaa virke toteavaan pisteeseen, kuin höystää sitä huutomerkeillä ja v*tuilla, näin kärjistettynä.

 

Mikä on kirjoittajan tavoite? Pyrkiikö hän neutraaliin asioiden erittelyyn eri kanteilta, vai onko aistittavissa vahvasti vain yhden näkökulman esilletuonti? Millaisia perusteluja kirjoittaja esittää eri katsantokannoille/vain sille yhdelle katsantokannalle? Kuka kirjoittaja on? Toimittaja? Perheenäiti? Tieteilijä? Tavallinen bloggaaja? Taiteilija? Naapurin kaikkeen tyytymätön risuparta?

 

Kun huomioi näitä asioita lukiessa tekstejä esim. sosiaalisen median uutisvirrassa, huomiokyky kehittyy vaistoksi, joka ohjaa lukemaan lopulta oikeasti hyviä tekstejä. Huonon tunnistaa mm. siitä, että kirjoittajan perustelut väitteilleen ontuvat tai jopa puuttuvat kokonaan. Lisäksi termien pahoinpitely on hyvin yleistä. Ei esimerkiksi tehdä eroa maahanmuuttajan ja pakolaisen välillä, vaikka ensin mainittu käsite on laajempi. En tiedä, monenko silmiin tällaiset asiat sattuvat.. Mutta itselleni tulee kirjoittajasta väkisinkin jotenkin vähän sivistymätön kuva, jos häneltä menee ns. puurot ja vellit sekaisin. Huutomerkkien liikakäyttö näyttää myös hölmöltä – toki kontekstista riippuen.

 

Lähdekritiikki on osa hyvin kehittynyttä medialukutaitoa. Kyky tunnistaa susi lähde sulkee jo monet artikkelit mielenkiinnon ulottumattomiin, ja valinnanvaikeus eri tekstien välillä (esimerkiksi luotettavaa terveyteen liittyvää tietoa hakiessa) pienenee. Suomikaksneloset ja muut voi suosiolla ignoorata, paitsi tietenkin, jos haluaa nimenomaan viihdyttää itseään pelkällä anonyymien spekuloinneilla.

 

Haluaisin herättää keskustelua tämän aiheen tiimoilta. Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomiota tekstejä lukiessasi? Vaikkapa juuri lukemasi suhteen?

 

P.S. Montako kysymysmerkkiä löydät tekstistä?

 

<3:Bonnie, jonka nukkumaanmenoaika meni jo tunti sitten