Kermaa ja makaroneja
Muistatteko, kun lapsena kirjoitettiin niihin kavereiden ystäväkirjoihin ja vastattiin kysymyksiin?
En muista enää mitä kirjoitin lempiruoan kohdalle, mutta aika monella luki siinä ”spagettikastike” (tai ”kana ja riisi” tai ”lihapullat ja muusi”).
Tutkimusteni mukaan spagettikastike ei missään nimessä ole bolognalaista tomaattista jauhelihakastiketta, mutta ei myöskään jauhelihakastiketta, siis jauholla suurustettua ruskeaa kastiketta (eli murukastiketta), sillä sitä kuuluu tarjota yksinomaan perunoiden kanssa. Spagettikastike on yksinkertainen tölkkitomaattikastike- ja kermapohjainen ruoka, joka on helppoudessaan ja edullisuudessaan kuulunut meidän ysärilasten kotien perusresepteihin. Yksinkertaisissa ruuissa on se etu, että niistä on helppo tehdä hyvää.
Kaipasin lauantaiyönä, inhottavan sateen pauhatessa ulkona, jotakin tuttua ja helppoa lohtusafkaa. Inhottavina päivinä teen lähestulkoon aina pastaa, mutta tähän hetkeen kaipasin vielä erityisen lohdukasta ja nostalgista syötävää. Ajattelin ensin tehdä kesäkurpitsakastiketta (koska kesäkurpitsan, kerman ja timjamin yhdistelmä lohduttaa lähestulkoon yhtä hyvin kuin sylillinen koiranpentuja), mutta muistin onnistuneeni metsästämään lähikaupasta boksin härkistä, eli käyttövalmista, kypsää härkäpapurouhetta. Härkistä voi käyttää nyhtökauran, soijarouheen ja jauhelihan tavoin, joten se sopii hyvin myös spagettikastikkeeseen. Kaipasin sitten kuitenkin vielä kesäkurpitsaa, joten käytin kastikkeeseeni myös sitä. Pidin härkiksen mausta ja koostumuksesta, vaikka se hajosikin melko pikkuruiseksi muruksi kastikkeen valmistuessa. Suosittelen siis paistamaan härkistä ensin kunnolla öljyssä mausteiden kanssa. En liiemmin pidä soijarouheista, ja nyhtökauraa en ole valitettavasti löytänyt vielä mistään muualta kuin ravintoloista. Yksi englanninkielisistä resepteistä bongattu idea näiden lisäksi on hienontaa tofu murusiksi ja käyttää sitä.
Lohdukkaimman lohturuuan saat käyttämällä spagettien sijaan makaroneja, jolloin syöminen onnistuu myös lusikalla hämärässä, läppärinäytön kajossa.
Ainekset (neljälle, tai yhdelle nälkäiselle kahdeksi päiväksi):
- Tölkillinen tomaattikastiketta
- 1 purkki Planti kaurakermaa
- Paketillinen Härkistä
- Puolikas kesäkurpitsa
- 3 keskikokoista sipulia
- 3 valkosipulinkynttä
Ja lisäksi:
- Kokonainen tai jauhettu muskottipähkinä
- Yrttejä, kuten basilika ja timjami
- Mustapippuria
- Suolaa ja sokeria
- Etikkaa
- Oliiviöljyä
- Ravinnehiivaa
- Makaroneja
Aloita pilkkomalla sipulit ja kuullottamalla niitä suuressa pannussa tai kasarissa oliiviöljyn kera. Lisää joukkoon härkis ja ruskista sitä hetki. Kaada tomaattikastike pannulle ja lisää mausteet. Älä missään nimessä vähättele timjamin lohtuvoimaa vaan humpsauta sitä joukkoon ihan kunnolla, en ole vielä koskaan onnistunut kaatamaan timjamia liikaa ruokaan. Muskottipähkinän kanssa kannattaa sen sijaan tunnustella ja maistella, olen kuullut, etteivät kaikki siedä sen makua. Jos käytät kokonaisia muskottipähkinöitä, raasta ne. (Muskottipähkinöillä on urbaanilegendojen mukaan liikaa käytettynä huumaava vaikutus, toim. huom!) Koska halvat tomaattikastikeet eivät itsessään maistu oikein miltään, lisää joitakin teelusikallisia sokeria, riippuen käyttämäsi tölkkikastikkeen mausta. Samasta syystä loiskauta sekaan myös etikkaa.
Anna kastikkeen muhia hetki, laita sekaan kesäkurpitsat ja anna sen muhia vielä niin kauan kunnes kesäkurpitsat ovat pehmeitä. Lisää lopuksi sekaan kaurakerma. Jos kastike on liian paksua, lisää vettä. Keitä makaronit hyvin suolatussa vedessä.
Tarjoa syviltä pastalautasilta ja rouhaise päälle vielä mustapippuria myllystä. Ripottele päälle vielä olut- tai ravinnehiivaa, vegaanin parmesaaninkorviketta.
Muista, että pastakastikkeen tulee yleensä olla hiukan liian suolainen yksinään syötäväksi, koska pasta itsessään on miedon makuista.
Minulla oli kotona spesiaalia artesaanileipää, jonka lempi-ihmiseni oli leiponut aiemmin päivällä. En osaa sanoa leivän tekemisestä sen enempää kuin että se oli leivottu itse tehtyyn taikinajuureen, ja siinä oli seassa hernettä ja korealaista miso-tahnaa. Kuulemma taikinajuuren teko on helppoa, mutten voi väittää olevani mikään jauhopeukalo.
Leipä oli joka tapauksessa niin kaunis että halusin kuvata sen, ja valmistin sille tapenaden. Laitoin tapenadeen ehkä hiukan liikaa kapriksia, vaikken erityisemmin pidä niistä, mutta kaprisfaneille (kuten tämän leivän valmistaneelle) tahna varmasti kelpaa. Tapenadeen tarvitaan oliiveja, kapriksia, oliiviöljyä, basilikaa ja valkosipulia, sekä maun mukaan hiukan sokeria ja etikkaa. Kaikki ainekset blenderissä sekaisin, purkkiin ja tarjolle. Öljyn vuoksi tahna jähmettyy hiukan helpommin levitettäväksi kylmässä.
Kiinnostaisi tietää, millä reseptillä teidän perheissänne on valmistettu spagettikastiketta! Mikä oli lapsuuden nostalgisin arkiruoka?