Liian terveellinen kiisseli

Tämä tuskin on oikeastaan edes resepti. Mutta.

Oletteko useinkin mättöhimossa katsoneet kaapit läpi ja tajunneet ettei siellä muuta ole kuin kaurahiutaleita ja sokeria? Miettineet että mitäs hittoa tästä muka tähän hätään. Ei ole edes rasvaa ikiaikaista kaura-rasva-sokerimössöä varten.

Sitten katsotte pakastimeen ja no joo, sieltä löytyy hernemaissipaprika, joku epämääräinen boksi (ehkä viime joulun lanttulaatikkoa) ja vähän raparperia.

Tartutte siihen raparperiin ja pistätte puurot kiehumaan. Raparperit sekaan. Hella pois päältä, annatte hautua. Löydätte kaapin pohjalta ehkä vähän kanelia, suolaa ja onneksi vielä sitä sokeria.

Selaatte ”hetken” eli kolme tuntia Facebookin vegaaniryhmiä ja suututatte jonkun ryhmän moderaattorin ryhmään kuulumattomalla postauksella. Sitten muistatte että ai niin, perkele, se puuro.

Se on kylmennyt ja muuttunut kummalliseksi hyytelöksi, varmaan koska alun alkaenkin laitoitte sinne liikaa vettä, koska suhteet ei näin suoraan sanottuna ole koskaan oikein olleet suurimpia vahvuuksianne ruuanlaitossa, tai elämässä ylipäänsä.

Ajattelette ettei tässä ole enää mitään menetettävää ja heitätte koko epäilyttävän soosin tehosekoittimeen.

Ja kas, soosi on muuttunut kivaksi kiisseliksi. Maistatte sitä, ja se on hyvää!

Ja miksei olisi, sehän on kuin Vaasankatulainen versio takavuosien hittikesäjuomasta, espanjalaisesta manteli-riisijuomasta, horchatasta.

 

Vinkki vielä terveellisempään kiisseliin: Kaurakiisselin voi tehä myös liottamalla kaurahiutaleet yön yli (ei keittämistä siis), tulee jugumaisempaa. Toimii myös kyllä ihan millä tahansa muillakin hiutaleilla tai leseillä. Ja raparperin sijaan voi laittaa vaikka puolukoita.

Tämä kiisseli on sipsikaljavegaanille liian terveellinen, mutta kokeilun arvoinen.