Yli euro patongista on liikaa. Ja kuka niitä muutenkaan mistään kaupasta oikesti ostaa?

Aina kannattaa kantaa mukana viinipullonavaajaa ja muovimukeja.

Jos ulkona on kuuma niin metrossa on miljoona astetta kuumempaa. 

Oli ihan sama miten kuuma tahansa, ranskalainen ei hikoile.

Ranskalainen ei myöskään väistä, odota vuoroaan tai muutenkaan päästä ketään ensin missään. Rynniminen kunniaan. 

Kaikkiin niihin pirun poskipusuihin tottuu kyllä lopulta.

Skandinaavisuus on ranskalaisista eksoottista, paitsi niistä joistain jotka raivostuu siitä ettet puhu sitä pirun ranskaa. Pardon my fucking French. 

Jos ranskalaiset jotain osaavat ihan pirun hyvin niin se on juhliminen. Missään ei juhlita yhtä tyylikkäästi kuin täällä, se on varma juttu se. 

Metrolla kaupungin halki menee reilu puoli tuntia, enemmän jos joku on hypännyt raiteille. 

Byrokratia raivostuttaa, mutta jossain vaiheessa kaikkeen tottuu. Onneksi aina voi kieroilla, vääntää kättä ja valehdella. Näiden kolmen yhdistelmä yleensä auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. 

Ranskalainen ei ruokapöydässä kiitä ruuasta. Sen sijaan hyvää ruokahalua toivotetaan aina. Siis ihan aina. 

Ranskalainen olut on suhteellisen pahaa. 

Heinäkuussa Pariisi tyhjenee täysin ja turistit valtaavat kadut. 

Pompidou Centerillä on siistit vessat ja hyvin toimiva wi-fi. 

La Perlen viini toimii aina.

Ikkunoita ei saa jättää päivisin auki, sillä kesäinen myrsky yllättää päivittäin. 

Ranskalaisen miehen ego järkkyy jos et soittele perään tai suostu lähtemään illan päätteeksi hänen luokseen. Tai järkkyy muidenkin miesten, mutta ennenkaikkea ranskalaisten. Myös ranskalaisen miehen nenän koskeminen on kiellettyä. Tämä on vieläkin pieni mysteeri. 

Ranskan posti on suhteellisen epäluotettava, mutta toimiessaan se toimii äärimmäisen nopeasti.

Viimeinen metro kulkee yhden jälkeen.

Yhden jälkeen ei myöskään mistään saa ruokaa.

Ranskalaiset ovat etuoikeutettuja saadessaan syödä näin hyvää juustoa jatkuvasti. 

Pariisissa jokainen on joko muoti- tai IT-alalla. Siis jokainen. 

Aurinko laskee heinäkuussa yhdeksän ja kymmenen välissä.

Sunnuntaisin on markkinat ja ikkunan alla katusoittajia.

Pariisi on se uusi tuttavuus johon ensin suhtautuu nihkeästi epäillen, mutta josta lopulta onkin yllättävän vaikea päästää irti. Se jättää jälkensä ihoon.