Ystäväkirjan sivuja täyttämässä
Vasta päästyäni perille Pariisiin havahdun siihen tosiasiaan etten tunne kaupungissa ketään asuintoverini ja työkavereideni lisäksi. Viihdyn hyvin itsekseni enkä kaipaa megalomaanista saattuetta metroon, mutta olisihan sitä välillä mukava tavata ihmisiä. Mutta mistä aikuinen ihminen löytää ystäviä uudessa paikassa? Varsinkaan kun ei juurikaan puhu kohdemaan kieltä.
Uusi ystäväni kertoo olleensa ensimmäisen Ranska-viikkonsa aikana kaivanneensa lähinnä ihmiskontakteja, ihan ketä vain joka ymmärtäisi hänen kalifornialaista aksenttiaan ja joka olisi edes lähellä hänen 26:tta ikävuottaan. Katolisessa luostarissa asuva Mitchell kertookin ahdistuksissaan googlanneensa heikkona hetkenä ”how to make friends in france”, ja myönnän että samat hakusanat ovat käyneet mielessä. Aina aikaisemmin on ollut joku viiteryhmä jonka sisällä on muutettu, Helsinkiin koulun perässä ja Spokaneen jälleen kerran koulun perässä ja koulustahan niitä kavereita saa, halusi niin tai ei.
Jossain päin maailmaa (Yhdysvalloissa lähes missä vaan) voi mennä kadulle seisomaan ja saada siten uusia ystäviä, mutta ranskalaiset ovat valikoivampia siitä keiden kanssa kaveeraavat. Kenelle tahansa ei hymyillä, ja ketä tahansa ei pyydetä kahville. Tai voidaan toki varmasti pyytääkin, mutta kielellisten rajoitusten vuoksi en ymmärtäisi sitä. Valitettavan monet ranskalaiset puhuvat englantia edelleen melko rikkonaisesti, jolloin yhteistä kieltä ei minun vielä runsaasti rikkonaisemman ranskani vuoksi ole, ei vaikka miten haluttaisiin. Joten mistä niitä kavereita sitten pitäisi saada?
Vanha tuttu CouchSurfing auttaa onneksi mainiosti. Kirjoitan Pariisi-ryhmään muuttaneeni juuri kaupunkiin kesän ajaksi ja kaipaavani samanhenkisiä ystäviä. Kerron olevani opiskelija ja pitäväni kahvista ja postikorteista, ja vihaavani pakollista urheilua ja tilastotiedettä. Aikaisemmilla retkillä olen toisinaan postannut vastaavia viestejä ja löytänyt aina seuraa nähtävyyksille tai taidenäyttelyihin. Pariisissa suosittua tuntuu kuitenkin olevan kielten vaihtaminen ja monet ranskalaiset tarjoutuvat viesteissään opettamaan minulle ranskaa jos saavat harjoitella kanssani englantia. Kuinka mukava tarjous, jos ranskani olisi sillä tasolla että voin vain ”harjoitella sitä”, kun ennemminkin kieltä pitäisi opetella alusta lähtien. Tiedostan silti sen, että puhumaan oppii vain puhumalla eikä oppiminen tästä helpommaksi enää muutu, mutta passaan silti. Vapaa-aikaa on töiden jälkeen muutenkin rajallisesti, ja käytän sen ajan mielelläni sellaisten ihmisten kanssa joiden seurasta nautin ja joiden kanssa ymmärrämme toisiamme.
Kielten harjoitusviestien lisäksi Pariisin viesteille on leimallista jokin muukin. Suuri osa vastaajista on miehiä, mikä ei varsinaisesti yllätä, sillä miehet kuuleman mukaan käyttävät sivustoa tyynesti seuranhakuun. Eivätkai muuten kaikki pariisilaiset miehet täyttäisivät profiileitaan kuvilla paidattomista ylävartaloista ja yksityiskohtaisella kuvailulla heidän korkeasta älykkyydestään, tulotasostaan tai avoimesta mielestään. Kyllä nyt tätäkin tyttöä alkaa epäilyttää. Algerialaiset kolmikymppiset miehet kertovat viesteissään esittelevänsä mielellään kaupunkia ja ehkä vähän myös jotain muutakin… Fabian kysyy viestissään kiinnostaisiko ”friends with benefits” -kuvio asunnossaan. Vaikka sanat ovatkin vain tuntemattoman nimimerkin näytölle kirjoittamia merkkejä, tulee silti hyväksikäytetty olo. Tekee mieli vastata Fabianille ettei kuvio taida onnistua, sillä emme ole edes ystäviä, ja benefitsitkin ovat poissa pöydältä. Surullista on, että vastaavanlaisia viestejä tulee aika ajoin, eikä vain minulle. Jokainen Pariisissa tapaamani uusi tyttökaveri kertoo tavanneensa joko päiväsaikaan tai illemmalla jonkun CouchSurfingissa kohtaamansa mukavalta vaikuttaneen miehen joka on aina yrittänyt jotain kyseenalaista ja vähän liikaa.
Uusi ystäväni Josh naurahtaa kun kerron omista ja muiden kokemuksista miesten suhteen CouchSurfingista. Hän kertoo hänen ystäviensä kutsuvan palvelua CockSurfingiksi ja käyttävän sitä juuri siihen mihin nimi viittaa. Tuntuu surulliselta että toistaiseksi ainoa järkevä tapa löytää kavereita kaupungista pilaantuu jälleen kerran miesten vuoksi. Illallispöydässä puhumme asiasta tyttöjen kanssa ja kaikkia tuntuu harmittavan erityisesti se, etteivät miehet tunnu haluavan edes tutustua meihin ennenkuin he päättävät yrittää liikaa. ”I feel used, even though nothing has happened”, amerikkalainen Cindy kertoo. Palvelu, jonka tarkoitus on edistää matkustavien ihmisten verkostoitumista tekee joitakin asioita hyvin ja joitakin asioita hyvin, hyvin huonosti.
Huomionarvoista toki on, että jokaiseen uuteen ystävääni täällä olen tutustunut CouchSurfingin kautta. Joko olemme olleet samassa tapahtumassa, tavanneet uusien tuttavien kautta tai sitten huomanneet toisen kavereita kaipaavan postauksen sivustolla. Toistaiseksi kaikki ainoa ranskalainen ystäväni on kämppikseni lisäksi Marie. Kaikki muut ovat amerikkalaisia, ja heidän leppoisasta kalifornialaisesta aksentista tulee aina kotoinen olo. Lisäksi on maanmainio suomalainen tyttö, ja sekös on mukavaa.
Mutta auttakaa heikompaa, mistä aikuinen ihminen löytää ystäviä uudessa maassa puhumatta maan kieltä? Ja mitä teen kun kaikki amerikkalaiset ystäväni poistuvat maasta kuukauden sisällä?