Pariisin kattojen yllä
Kun tanskalainen Anders ehdottaa tapaamista CouchSurfingin kautta, on vaikea kieltäytyä. Andres vaikuttaa profiilinsa mukaan älykkäältä ja hauskalta, eikä skandinaavisuudesta haittaakaan ole. Kun mukaan joukkoon liittyy tuttavani ranskalainen Pierre, on kesäilta Seinen rannalla valmis. Istumme kolmisin hämärtyvässä illassa rannalla ja katselemme ohi lipuvia joella kulkevia turistiveneitä. Laivojen kirkkaat valot sokaisevat meidät rannalla istuvat, kun turistit lipuvat ohitse ja vilkuttavat veneen kannelta. Kesä on viimein saapunut kaupunkiin ja pariisilaiset ovat leiriytyneet pysyvästi Seinen rantamille vaikka muutaman kuuman päivän jälkeen ilma on kostea ja painostava – saapuvan sateen voi tuntea.
Keskustelu velloo pitkälti kulttuurien ja yhteiskuntien eroissa, aina silloin kun Anders ja Pierre eivät keskustele historiasta, joka näyttää olevan molempien intohimo. Pierre avaa viinipullon ja kertoo lapsuudestaan Ranskan maaseudulla, jonne aikoo muttaa seuraavalla viikolla kesän ajaksi. Minun harteilleni on jätetty muovimukien tuominen viiniä varten, ja Anders on tuonut mukanaan pähkinöitä. Uuden veneen lipuessa ohitsemme ja sokaisten koko rantakaistaleen, alkaa suunnaton sade. Kiljuen kaikki juoksevat lähellä olevien puiden alle suojaan yllättäneeltä sadekuurolta. Vettä tulee kaatamalla, kun seisomme puun alla ja naureskellen siemailemme viiniä. ”Monta päivää kestäneen painostavan sään jälkeen sade tekee hyvää”, Pierre tokaisee hajamielisesti. Puiden alla tunnelma on intiimi ja rupatelemme mukavia hetken ajan vieressä värjöttelevän joukkion kanssa.
Viinin ja sateen loputtua suuntaamme kaupunkiin baariin. Pierre johdattaa meidät pieneen ja vanhaan paikkaan, jonka vanhat ja leveät lattialankut narisevat astellessamme sisään. Kapeiden portaiden päässä on pieni parvi, jonka pienen pöydän ääreen ahtaudumme. Keskustelu kulkee aiheesta toiseen, kunnes muistelemme kaikki lapsuutemme videopelejä ja puhumme pitkään The Legend of Zeldasta, lapsuuteni suursuosikista. Anders muistaa pelin yhtä hyvin kuin minäkin ja palaa peliin useaan otteeseen illan aikana ja Pierre pyörittelee silmiään meidän keuhkotessamme pelin eri ominaisuuksista. Keskustelu on paikoitellen pakko lopettaa, sillä samalla parvella olevan pianon ympärille on istuutunut joukko muusikoita. Miesten soittaessa pianoa keskustelusta ei tule mitään ja on keskityttävä ihailemaan.
Baarin suljettua ovensa lähdemme kävelemään kohti metropysäkkiä. Anders päättää kävellä hotellillensa ja minä ja Pierre kävelemme vähän aikaa samaan suuntaan. Kävellessämme vielä valoisilla kapeilla kaduilla Pierre ehdottaa yöpalaa. Hänen ullakkoasunnostaan näkee koko Pariisin ylle, kun rouskuttelemme Pierren kokkaamia lettuja. Iloinen rupattelu jatkuu pitkään, ja neljältä huomaamme auringon olevan korkealla ja lintujen laulavan.
Myöhemmin aamulla Pierre kuorii appelsiinin kärsivällisesti ja syöttää sen sitten minulle. Sitten hän tutkailee sitten pitkään Suomen karttaa.