Rakastajan paluu

“Kuherruskuukauteni Pariisin kanssa taitaa nyt sitten virallisesti olla ohi, niin paljon epämiellyttäviä asioita on viime aikoina tapahtunut”, puuskahtaa kollegani tuijottaessaan työpaikan suurista katutason ikkunoista ulos sateiseen ja harmaaseen iltapäivään.

Minä pohdin pitkään, oliko itselläni missään vaiheessa varsinaista kuherruskuukautta Pariisin kanssa. Luulen että suhteeni Pariisiin on ollut alusta asti ristiriitainen, osin sään ja muun muassa poliisilla vietettyjen tuntien vuoksi. Ihastumista Pariisiin ei ollut ennenkuin saavuin kaupunkiin, ja saapumiseni jälkeenkin ihastuminen on ollut varsin hetkittäistä enkä vieläkään osaa sanoa rakastavani Pariisia. Sen sijaan voin helposti sanoa rakastavani jäätelöä, murteita ja Shakespeare & Companya.

Kun ulkopaikkakuntalainen ystäväni saapuu ensimmäistä kertaa kaupunkiin, teemme kaiken sen mitä turistit yleensäkin tekevät. Ollessani töissä hän kiertää nähtävyyksiä ja yhdessä kiipeämme Pariisin korkeimmille kukkuloille ja syömme jäätelöä. En tiedä onko se lämmin ja aurinkoinen sää, loistelias seura, vaiko kaupungin lempipaikkojeni esittely, joka saa kaupungin näyttämään taas aivan erilaiselta. Huomaan olevani äärimmäisen onnekas saadessani asua vanhassa ja hurmaavassa talossa, jonka olohuoneen seinät ovat keltaiset, saadessani kulkea Marain läpi milloin vain, ja voidessani viettää koska tahansa iltaa eväiden kanssa Seinen rannalla istuen. Istumme iltaa lempiravintoloissani ja kerron tarinoita tutuista kulmista ja menneistä illoista.

Ehkä kyse onkin siitä, että kaupungista kertoessaan kaupungin näkee toisen silmin ja muistaa ne asiat joihin on aiemmin tykästynyt, vaikkakin aiemmin vain lyhytkestoisesti, ja kaupungin näkee taas oikein mainiona paikkana elää. Lämpimänä lauantain iltapäivänä makaamme puiston auringossa silmät kiinni, ja alla olevan metroaseman metrojen liikkeet tuntee maan läpi. “Täällä tuntee aina olevansa jonkun kanssa eikä ikinä yksin”, ajattelen ja hengitän syvään vehreän ruohikon tuoksua. Seuraavana aamuna istumme eväiden kanssa kotini lähellä olevassa valtavassa puistossa, josta hyvänä hetkenä näkee koko Pariisin kattojen ylle. Makaan selälläni silmät kiinni ruohikolla, kun ajattelen, että kyllä Pariisin paras näköala on hyvässä seurassa.

Ehkä kuherruskuukautemme ja kukoistava avioliittomme alkaa pian.