Ensimmäiset sanani
Viikonloppuna hedelmäkauppiaat levittäytyvät kadulle ja jalankulkijat pujottelevat valtavien hedelmävuorien välissä. Mansikat maksavat, noh, mansikoita, mutta jonain päivänä luultavasti haksahdan niihin. Koko Pariisi tuntuu levittäytyneen kadulle ja jonottavan kulmien kahviloihin, leipomoihin ja lihakauppoihin. Rasvaiset broilerit pyörivät vitriinien sisällä vartaissaan melko kuvottavasti, mutta tuovathan ne kuitenkin mukavaa lämpöä koleaan kaupunkiin. Täällä isät ja pojat potkulautailevat samanlaisissa takeissa hiukset samalla tavalla kammattuina pitkin koukeroisia mukulakivikatuja. Niiden katujen nimiä ei muuten edelleenkään lue missään, joten oikean osoitteen löytäminen riepoo, eikä kuittien takapuolille piirretyistä karttojen kyhäelmistä ole juurikaan apua. Yritän kerrankin saada tehtyä jotain älykästä ja kirjoittaa viimeistä esseetä Suomeen, ja tätä varten tarvitsen netillä varustetun kahvilan.
Niitä ei täältä löydykään ihan joka kulmalta, sillä ilmeisesti ranskalaiset haluavat jutella jonkun kanssa ollessaan kahvilla. Eikä terasseille kannetuille postimerkin kokoisille pöydille mahdu muutenkaan juuri mitään muuta kuin se pikkiriikkinen kahvikuppi ja merkkiliikkeestä ostetut hansikkaat. Jos langattoman netin kuitenkin löytää, voi olla varma ettei se toimi. Jopa tuttu ja turvallinen Starbucks on pettänyt tällä rintamalla. Jos netti kuitenkin löytyy ja se sattuu jopa toimimaan, kosahtaa homma viimeistään siihen ettei pistokkeita löydy mistään. Miten niitä ranskalaisillekin tuttuja iPhoneja on tarkoitus sitten ladata täällä? Töiden tekemiseen toimivan kahvilan metsästäminen on siis jo itsessään työstä käyvä suoritus, joka vaatii pitkää selvitystyötä. Onneksi on ystäväni Google.
Kahvilassa sedät taputtelee lasten poskia ja suhisee jotain ranskaksi. Lapsilla on pikkutakit päällä ja lakerikengät jalassa, ja näistä lapsista tuntuu lapsuus olevan kaukana. Kissa istuu kassakoneen päällä vaanimasa asiakkaita. Sitten sisään astuu nuorehko mies Harry Potter -laseissa ja keskittyminen on mennyttä.
Kyllä tämä paikka vaan on mainio. On kissoja ja Harry Potterilta näyttävä kuuma mies. Lisäksi tänään tilasin kahvia ensimmäisen kerran onnistuneesti ranskaksi. Hieno päivä.