Keskellä kaupunkia olevassa suuressa puistossa on sunnuntaisena iltapäivänä vain minä, sekä tuhansia perheitä ja kutevia pariskuntia. Kukaan ei tule tänne yksin, paitsi vireisellä penkillä muistikirjaansa kirjoittava parrakas mies. Siitä seuraavalla penkillä on selällään nukkuva mies ruusu kädessä. Jopa pulut ovat täällä seurueessa ja vain minä näytän vaeltavan täällä yksinäni. Tuuheiden puiden siimeksessä kevyesti putoilevia sadepisaroita […]

Viikonloppuna hedelmäkauppiaat levittäytyvät kadulle ja jalankulkijat pujottelevat valtavien hedelmävuorien välissä. Mansikat maksavat, noh, mansikoita, mutta jonain päivänä luultavasti haksahdan niihin. Koko Pariisi tuntuu levittäytyneen kadulle ja jonottavan kulmien kahviloihin, leipomoihin ja lihakauppoihin. Rasvaiset broilerit pyörivät vitriinien sisällä vartaissaan melko kuvottavasti, mutta tuovathan ne kuitenkin mukavaa lämpöä koleaan kaupunkiin. Täällä isät ja pojat potkulautailevat samanlaisissa takeissa […]

Vuorokausi siinä meni, mutta nyt ollaan oikealla mantereella. Itse olin vakuuttunut matkan kestäneen kahden vuorokauden verran, mutta onneksi ystävälliset sielut korjasivat taas. Täällä lapset hyppivät hyppynarua polvisukissa ja kynähameissa letit pään molemmilla puolilla heiluen. Kaikkialla on mukulakivikatuja ja rehottavaa syvän vihreää murattia, mutta kadunnimiä ei lue sitten missään. Mutta eihän sillä ole niin väliä, suunnistan […]