12/10/2015 In these words I can sum up everything I’ve learned about life: ”It goes on. And Monday always comes back.”

Päivän ensimmäiset hetket, eli aamukahvit sängyssä viiden tunnin yöunien jälkeen, on syystä jätetty kuvaamatta. Vaikka tarkoituksena on kuvata ja kertoa päivän tekemiset, pitää pysyä asiallisena. Selfie väsyneestä Reetasta läikyttämässä kahvia ympäri sänkyä? Ei asiallista.

Uskokaa tai älkää, yksi suurimmista huolista tänne tullessa oli, että en löydä tuttua aamupalaa. Samalla kaavalla menty jo neljä vuotta Suomessa, joten eihän siitä voi poiketa. Kun saa aamulla normaalin aamupalan, tuntuu kotoisalta ja ei kiukuta heti aamusta. Ensimmäisen kauppareissun tärkeimmät ostokset olivatkin puuro, kahvi, rasvaton maito ja täällä mehukeiton sijasta makeuttamaton omenasose. Toimii! (MUTTA mitä ihmettä on se Valion uutuus karpalo-kinuski-mehukeitto? Saisinko, please?) Mun aamujumppa on näiden tötsien nostelu. Pakkauskoot?? Seuraava kuva ei havainnoillista yhtään näiden purkkien kokoa. Tuo pienen näköinen purkki omenasosetta on noin 1,4kg.

 

Aamupala tarjoiltuna. Taustalla pyörii Ruutu plussan kautta jo toistamiseen Antti Tuiskun Vain Elämää-jakso. Täällä on aikaa seurata suomalaisia tv-sarjoja, Suomessa ei. Kävin salaa napsimassa meidän pensaasta oksia maljakkoon kun ei päässyt kauppaan kukka-ostoksille..

 

Päivän liikkumiset vaikeutuivat kun auto tarvitsi huoltoa. Itse vietin tässä välissä luovaa taukoa sohvalla maaten ja ystäville Skypessä jutellen. 

 

Päivän ainoa virallinen tehtävä oli tapaminen klo 14.00, jonne päätin mennä taksilla, sillä Raleighssa et pääse juuri mihinkään ilman autoa ja busseihin en luota. Onneksi taksien hinnat ovat edulliset. Ennen lähtöäni harjoiteltiin myös kuvaamista, eilen tuloksena tasan nolla onnistunutta otosta ja tässä on tämän session parhaat kaksi kuvaa. Ohjeenani kuvaajalle oli että älä kuvaa lantiosta alaspäin, jotta kuvissa ei näy että alaosana on neljä numeroa liian suuret college-housut.

 

Salakuva taksista. Juteltiin taksikuskin kanssa hetki Suomesta, viikingeistä ja Afganistanista. Smalltalk ei todellakaan aina ihan niinsanotusti irtoa ja loppuajan ”juttelinkin sitten suomeksi puhelimeen”. Classy!

 

Tapaamisessa meni pari tuntia, siellä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia. Pois päästyäni otin taksin kotiin ja lähdimme kävellen hakemaan autoa huollosta.

 

Autokorjaamolta suunnattiin lähikauppaan ruokaostoksille. Mentiin ostamaan tiskiainetabletteja mutta luonnollisesti juuri ne unohtuivat ja mukaan tarttui ruokaa 40usd arvosta. Ja kuten kuvasta näkyy niin first things first! Vihannekset ja viinit yhdessä samalla osastolla heti ovesta sisään tultaessa.

 

Näissä paketeissa on kivat pikku eväät… Makeaa, suolaista ja rasvaista, kaikki samassa laatikossa. Tästä paikallisesta ruokapuolesta on niin paljon sanottavaa, aikaisempi kokemukseni (plus 8kg viidessä kuukaudessa) oli ehkä se klassisin keissi. Nyt on tehty kaikki toisin.

 

Käytiin juoksemassa 5km lenkki, joka on nyt käyty kipittämässä joka toinen päivä. Lenkkireitti menee (teko)järven ympärillä, vähän kuin Jyväsjärven ympäri kulkeva rantareitti hc-ylämäillä höystettynä. Menee vain puoli tuntia ja tässä kuumudessa sillä saa hyvän hien. Illalla ei voi juosta, sillä pimeä tulee jo seitsemän aikaan ja sitten reitti on täynnä käärmeitä.

 

Tämmöisiä nämä päivät täällä ovat. Joka päivä on erilainen, mutta tietyt pienet rutiinit ovat jo löytyneet. Suurin ero viimekertaiseen kokemukseeni Yhdysvalloista on se, kuinka helposti oman pienen Suomi-kuplan tänne kotiin voi rakentaa. On Vallilan verhot, Finlaysonin tekstiilit, Mariskoolit ynnämuut jutut, joita edes Suomen kodissa ei ole! Katson suomalaisia tv-sarjoja joita en ikinä Suomessa katsoisi. Juttelen ystävieni kanssa varmasti enemmän kuin arkena Helsingissä. Silti kun poistuu kotiovesta, tietää kyllä tasan missä on. Saa vähän kuin parhaat puolet molemmista? Silloin vuonna 2008 elämä Georgiassa oli taattua southern lifea, kaikkine kliseineen.

Loppuiltana otinkin sitten parin tunnin ”pikku” päiväunet ja hyvin taas saa varmaan unta illalla! Ehkä katson kolmannen kerran Antti Tuiskun jakson?

Huomenna kirjoitan siitä, miksi olen nyt täällä ja mitä kautta olen tänne päätynyt. Suuri osa varmasti tietääkin! Ehkä kerron jotain uusia paljastuksia.