19/10/2015 Miksi USA lihotti (mua)?
Mainitsin jo aiemmin että ollessani 17-vuotiaana vaihdossa Georgiassa lihosin n.10kg viidessä kuukaudessa. Olen pitkä, joten vaatekokoon lihominen ei juurikaan vaikuttanut, mitä nyt vähän farkut puristivat. Katsoin eilen mun vanhoja Facebook-kuvia Augustan ajoilta ja voi kyllä, niissä on ihan huvittavan pyöreäposkinen 17-vuotias, juuri Usasta palannut Reetta. Samanlaisia tarinoita ja kohtaloita muistan lähipiiristä ja mikäs siinä, ruokavalion ja aktiivisuuden normalisoiduttua kilot lähtivät itsestään. Kaikki 10. Ja me siis ihan totta ”laihdutettiin” vaihdossa kaveriporukalla muiden levinneiden vaihto-oppilaiden kanssa ja mietittiin miksi paino ei laske. Meitä oli viiden tytön porukka ja me kaikki otettiin painoa hervottomsti jo ekan kuukauden aikana.
Allaolevassa kuvassa eletään viimeisiä viikkoja Augustassa. Söin tuon jätski-kermavaahto-browniesetin ja menin ostamaan ranskalaisia koska teki mieli suolaista. Well played?
Mietin paljon etukäteen, että miten käy tällä kerralla. Aloitetaan sillä että mä rakastan syödä ja rakastan urheilla. Tällä hetkellä on kuitenkin hiukan tekopyhä olo kun ollaan aina lenkillä ja syödään niin terveellisesti. En oikein itse sulata terveellisillä elämäntavoilla kerskailua ja toivon ettei tämä vaikuta siltä, koska siitä ei ole kyse. Näitä asioita on ollut pakko pohtia viimekertaisen failin jälkeen. Millä tavoin omat rutiinit eroavat liikunnan ja ruokailun suhteen täällä? Kuinka se muualla eläminen muka voi olla niin eri juttu? Kirjoitan allaolevissa mietinnöissä itsestäni ja omista kokemuksistani, en yleistä muihin.
Hyötyliikunnan määrä on ihan minimi. Faktahan on se, täällä kaikkialle mennään autolla. Piste. Helsingissä kävelen kaikkialle aina kun vaan on mahdollista ja lisäksi työni on fyysistä. Raleighssa välimatkat on pitkiä, eikä tässä lähellä ole mitään paikkaa mihin haluaisin kävellä. Lisäksi suurin osa teistä on 5-kaistaisia, joten niiden ylittäminen ilman suojatietä on vähän liian riskialtista.. Mulla ei ole niin hyvä vakuutus että pelleily kannattaisi. Yksi iso syy on myös se, että olen sen verran pelokas että mun mielestä kaduilla liikkuu aika paljon epäilyttävää porukkaa. Huomiota saa blondina tarpeeksi muutenkin kuin lähtemällä tien varteen käyskentelemään. Kun saadaan koirat tänne, on taloyhtiön alueella paljon lääniä jossa kävellä ja kuljeskella, mutta kuten äiti on joskus sanonut, niin jokainen kävelty askel on turha kun ei ole koiraa mukana!
Allaoleva kuva on tämän päivän lenkin jälkeen kun juostiin 10km. Puhelimessa on automaattisena (miksimiksimiksi) asetus että se tekee kasvoista ”kauniit”, eli mielestäni näytän Alienilta. Tämä ei siis ole normaalinäky lenkin jälkeen vaan postauksen lopussa on hikinen ja LUONNOLLINEN lenkkikuva.
Ulkona syöminen halpaa ja helppoa. Suomessa käyn todella harvoin syömässä ravintoloissa. Vaikka euro ja dollari ovat nyt aika tasoissa ja täytyy tippaa lisäksi, on täällä niin paljon edullisia ravintoloita. Siis oikeasti mietin usein kuinka kaikkiin ruokapaikkoihin riittää asiakkaita! Me käydään syömässä ulkona ehkä 4 kertaa viikossa tällä hetkellä, joka on ihan okei jos valitsee ruoat oikein. Se on myös helppo vaihtoehto siksi, ettei elämä muutu pelkäksi kokkailuksi. Georgiassa olin ihan mehuissa erilaisista buffeteista (esim. Golden Corral) joissa tuntui olevan vain taivas rajana! Ollaan käyty tsekkaamassa ne täälläkin ja oli kyllä aika kullannut muistot tai sitten muhun upposi silloin mikä tahansa sapuska, nyt siellä nimittäin ei pystynyt syömään juuri mitään. Nyt syön paljon salaatteja jotka nekin on niin täyttäviä että pitävät nälkää koko päivän. Tai sushia!
Epäterveellinen ruoka on halpaa. Siis NIIIIIN halpaa! Niin halpaa että oikein naurattaa kaupassa joskus. Me ei osteta niitä kuin spesiaalijuttuina! Eikä silloinkaan mitään ihmeellistä, tummaa suklaata tai jotain laadukasta jäätelöä. Piste. Ja tämä ei ole tiukkapipoisuutta, vaan vaikea valinta joka kerta :D Kuljen kaupoissa kaikkea tutkien ja varsinkin jäätelöhylly saa mut pyörryksiin ihastuksesta. Tämä on ehkä ainoa kohta joka on Suomessa päinvastoin! Siellä arkiruokien ollessa suht terveellisiä ja elämän aktiivista, on mukava syödä paljon heh heh. Georgiassa mun aamupala oli Snickers tai browniet ja syötiin buffeteissa paljon ja monta kertaa viikossa fried chickeniä. Host-äitini tykkäsi kokkailla pihvien lisukkeeksi bataattilaatikkoa vaahtokarkkikuorrutuksella ja paahtoleivän väliin ladattiin maapähkinävoita, sipsejä, hilloa ja banaania. Onneksi en ollut vuotta.
Urheilu on nyt ihan mahtavaa. Kun päivän energiat kasautuvat yhteen tai kahteen urheilusuoritukseen, se fiilis treenata on ihan loistava. Jo yhden lenkittömän päivän jälkeen jalat käy ihan kierroksilla. Mä oon ihan juoksupäissään kun kelit on kohdallaan ja lenkkiseura hyvää.
Arkiruoka. En Suomessa syö kauhean hyvin. Sisko laittaa ruokaa ja töissä sekä koulussa saa syödä edullisesti. Muuten olen ihan säälittävä ruoan suhteen! Kun menen kauppaan, iskee pihiys ja päädyn ostamaan vain kananmunia ja ruisleipää. Helsingissä kotiruoka koostuu siis pääsääntöisesti kananmunaleivistä. Täällä söisin varmaan samalla tavalla, mutta kun asuinkumppanina on mies 195cm, ruokaa menee. Kerran päivässä kokkaillaan jotain. Paljon on syöty pihviä ja kanaa, salaatteja, riisiä ja kastiketta, keittoa, burritoja ja pastaa. Mulla on todella tyttömäinen olo kun syön aina kevennetyn version (pastan sijaan parsakaalia, burrito bowlina jne)! Tämä ei ole yhtään normaalia toimintaa mulle, mutta kun en vaan kuluta nyt niin paljon… Huoh. Vaikka kuinka syödään hyvin ja terveellisesti, ei todellakaan shoppailla ruokiamme trendikkäästä Whole Foodsista, joka on mielettömän ylihinnoiteltu. Siinä olisi hyvin äkkiä säästöt käytetty turhaan, sillä samaa kamaa saa muualta paljon halvemmalla! Musta on huvittavaa miten kauppa voi olla niin hieno juttu joidenkin mielestä (sama koskee Victoria`s Secretiä).
Hei hirveästi selitystä ja katsotaan vaan niin tuun Suomeen yhtä pyöreillä poskilla tälläkin kertaa! Eikö se niin aina mene että kun julistaa jotain tällaista niin metsään menee? Nuolaisin ennen kun tipahdin. Vai miten se meni??