9/12/2015 Mun joulu on Suomessa
Joulukuun 9. päivä. Missä välissä ollaan menty näin pitkälle joulukuuta?! Olen täällä hehkuttanut olevani suuri jouluintoilija, mutta tänä vuonna on tapahtunut pieni muutos tähän. Okei, joululauluja kuuntelin pari kertaa, mutta muuten koko joulun fiilistely on jäänyt aivan taka-alalle. Topakkana tyttönä lähdin pari viikkoa sitten ostamaan kalenteria Food Lionista, mutta ei siellä tietystikään ollut semmoisia. En ole syönyt pipareita tai juonut glögiä. En myöskään ole polttanut kynttilöitä, ostanut joulukoristeita tai sen liiemmin miettinyt joululahjahankintoja. Olen unohtanut joulun! Auringon paistaessa Raleighssa lähes joka päivä, en ole kokenut niin suurta tarvetta nostattaa jouluhenkeä, vaan olen vakaasti jämähtänyt syksyyn.
Huomenna menemme Ruth Sheet Shelterin joulupäivälliselle, ehkä se intoilu siitä pikkuhiljaa lähtee käyntiin? Muutoinhan täällä jouluajan sesonki on näkynyt jo lähemmäs kaksi kuukautta kaupoissa, naapurustossa, mainoksissa ja ihan kaikkialla. Mutta se on eri joulu. Yritäppä perustella jenkille että joulupukki tulee Suomesta… Ei he usko, kokeiltu on. Aiheutin myös suurta hämmennystä kertomalla että syömme poroa Suomessa! Poro on paras ja omaan jouluuni kuuluu ehdottomasti poronliha ja sitä löytyy häämenustakin. Näistä tunnustuksista seurasi lisää järkyttyneisyyttä ja sille naurettiin pari viikkoa. Joten näillä spekseillä, ihan oletettavaa on, että mun joulu-olo ei ole täällä, mutta aion löytää sen välittömästi Helsinki-Vantaalle astuttuani! Tuleva joulu tulee muutenkin olemaan erilainen kuin aikaisemmat, sillä en vietä sitä oman perheeni kanssa vaan olemme miehen perheen luona. Tai oikeastaan teen töitä koko joulun aattoa lukuunottamatta, joten tästä syystä pääkaupunkiseudulla pysyminen on fiksumpaa kun ajelu Keski-Suomeen ja takaisin.
(Laskeppa huviksesi monta kertaa parissa viime kappaleessa mainitsin joulun… I know….)
Sain tänään hyviä uutisia ja ihania kuvia syyskuussa löytämästämme villikissasta. Kissalla menee hyvin uudessa kodissaan, sillä on rakkautta ja toinen poikakissa antamassa rakkautta. Kissa ristittiin Kimchiksi ja sen lempipuuhia on tavaroiden tiputtelu tasoilta sekä hanan tuijottaminen veden tippuessa. Kimchin elämä olisi voinut mennä todella toisin ellei se olisi sattunut kotimme viereen pyörimään!
Muuten tänne ei kuulu sen kummempaa: vapaaehtoistöitä, aamusalia ja semmoista. Ihan normaalia arkea. Tänään pääsimme tositoimiin kun Sun Tan Cityn ulkopuolella jouduttiin akunvaihtopuuhiin. Onneksi sattui autovarusteliike viereen niin ei jäänyt Mustang 15 kilometrin päähän kotoa.
Nyt seuraavaksi pitäisi miettiä (eli päättää) että otetaanko ensi viikolle lentokenttähotelli läheltä JFK:tä vai mennäänkö Manhattanille viettämään vuorokausi, eli otanko sieltä hotellin meille. Isoja ongelmia täällä päin siis. Toisaalta huvittaisi vaan lepäillä rauhassa hotellilla ennen lentoa ja Suomeen tuloa, kun New York ei ole kummallekaan uusi paikka. Onneksi meillä on suora Finnairin lento Helsinkiin ja sieltä suora pinkaisu Jyväskylään pikavisiitille.
Ihanaa keskiviikkoa!