Jälleen, teksti kertoo omasta tilanteestani sekä kokemuksistani. Mikäli harkitset muuttamista tai edes matkustusta Yhdysvaltoihin, selvitä kaikki alusta lähtien itse luotettavista lähteistä. U.S. Customs and Border Protection ei tykkää yhtään mikäli asiat eivät ole oikealla tavalla hoidettu ja siinä ei sitten hupsuun blogiin vetoaminen auta. 

Kun ilmoitin elämäni tärkeille ihmisille uudenlaisesta elämäntilanteesta, yleisin reaktio oli: ”Oiii vau, mieletön mahdollisuus! Kelaa miten siistiä.. Ehdottomasti muutat Jenkkeihin!” Toi reaktio on ihan jees ja siis eipä tässä, onhan tää nyt helvetin siistiä. Mikäs täällä tehdessä kevyehkösti hommia, lomaillessa ja Mustangilla kruisaillessa. Mä ajan sporttiautoa ikkunat auki kuunnellen täysiä jenkkiräppiä, kaasuttelen (nopeusrajoitusten ja oman uskalluksen puitteissa) ohi läskeistä pick-upeista ja oon niin fiiliksissä itsekin omasta elämästä että huh! 

Ja sitten… Let`s face it. Tästä on kuitenkin suurilta osin hohto kaukana. Kuten jo todettua, tykkään tehdä asioita, olla itsenäinen ja päättää itse omasta elämästäni. Kuitenkin tämänhetkisessä tilanteessa on painavat rajoitukset voimassa, joista oon nöyränä tyttönä käynyt tiuhaa chattia suurlähetystön kanssa:

Saan olla maassa 3kk enkä päivääkään yli. Olen maassa ESTA:lla, joka on siis matkustuslupa. Ei viisumi. Se on sama setti, jolla käydään viiden päivän kaupunkilomilla New Yorkissa tai parin viikon aurinkolomalla Miamissa. Moni luulee että olen täällä turistiviisumilla, mutta siinä ei olisi ollut mitään järkeä, sillä turistiviisumista tulee puolen vuoden karenssi jonka aikana en saisi palata maahan. Okei, eli ESTAlla saa olla siis maassa sen 3kk puolen vuoden sisään. Tämä tarkoittaa että Suomeen palatessani pitäisi pysyä siellä kolme kuukautta. Tämä on mulle se vaikein asia, ei niinkään ajan puolesta vaan sen, että olen tehnyt tänne kodin ja en vaan pääsisi tänne. Että en vaan pääse vaikka rahaa olisi ja lentokoneet kulkevat!

En saa työskennellä enkä tehdä vapaaehtoistyötä. Paitsi jos kyseessä on organisaatio, jolla on kirkollisia yhteyksiä. Tiedän monien tekevän työtä esimerkiksi au-pairina ilman työlupaa, mutta laittoman työnteon mukana ottaisin aikamoiset riskit. Saan kuitenkin havainnoida (observe) yrityksissä, tässäkin rajat on tulkinnanvaraiset että mikä luokitellaan havainnoinniksi ja mikä ei. Tänne päästyäni törmäsin suureen ongelmaan: Mikäli havainnoinnin kohteena on lapset, tarvitsen background checkin, joka vaatii Yhdysvaltalaisen henkilöturvatunnuksen. Jota tietystikään minulla ei ole koska enhän ole täällä kukaan ilman viisumia. Suunnittelin ja järjestelin kouluvaihtoni tänne Free Moverina eli kaikki on hoidettu alusta lähtien itse, olen ensimmäinen koulustamme joka on vaihdossa Yhdysvalloissa. Kokemuksen puutteen huomasi lopputuloksessa ja tietystikään kaikki asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan. Tein sitten pikaisen plan B:n ja tää toimii myös.

Nuo on tämänhetkiset rajoitteet ja oon pelannut todella varman päälle sen suhteen, että saan jatkossakin tulla tänne. Teen vapaaehtoistyötä Ruth Sheets Adult Day Care Centerissä, joka on verrattavissa vanhusten päivätoimintakeskuksiin. Erona se, että asiakkaat ovat huonommassa kunnossa kuin esimerkiksi Suomessa päivätoiminnassa kävijät. Kaikki vanhukset asuvat lastensa luona, sillä useat heistä sairastavat Alzheimeria tai ovat muuten kykenemättömiä huolehtimaan päivittäisistä asioistaan. 

Kuten jo aiemmin mainitsin, tämä ei ollut se, mitä minun piti tänne tulla tekemään. Yhtään. Mutta elämä kuljettaa ja alun pienen pettymyksen jälkeen sain päivässä kuntoon uuden suunnitelman. Todella mielenkiintoinen paikka ja ihanaa porukkaa, olen niin kiitollinen että päädyin sinne. Voin tehdä Ruth Sheetsistä myöhemmin oman postauksen. Day Care toimii United Methodist Churchin tiloissa, mutta toimintaan ei liity sen enempää uskonto kuin muihinkaan jenkkihommiin. Eli aivastuksen jälkeen huudellaan ”bless you” ja vaikeisiin asioihin todetaan että ”God always loves you”.

Nyt multa kysytään myös paljon ”Mitäs seuraavaksi?” ja vastaus on aina yhtä avaava ”En mä tiedä yhtään. Kattoo nyt.” Tuo vastaus on kuitenkin aikamoista huijausta, sillä ”kattoo nyt” on ehkä ainut asia mitä EI voi tehdä. Tsekkailemalla ja pähkäilemällä ei tapahdu mitään, tänne ei nytkään olla päädytty ilman aikamoista taustatyötä. Tähänkin asti tässä meidän yhdessäolossa on ollut paljon järjestelyä vaativia palasia, niin minun puolelta kuin poikaystävänkin. Alusta asti sovimme että tämä hoidetaan niin, että yhdessäolo ja maan vaihtelut tukevat molempien tulevaisuutta, eikä kummankaan tarvitse ”joustaa” toisen valintojen vuoksi. Ainoat joustajat ovat olleet molempien vanhemmat sekä minun sisko, jotka ovat hoitaneet lemmikkejä omistajien huidellessa ympäri maailmaa. Ihanat tyypit!

Ja hei siis tässähän nämä mun vaihtoehdot on, joiden kanssa pitäisi jatkossa pelata:

1. Hakea töitä ja saada viisumi sitä kautta. Kuulemma vaikea tie, mutta tiedä näistä! Parhaassa tapauksessa voisi onnistua jonkinnäköisellä vaivalla ja huonossa ei ollenkaan.

2. Avioliiton myötä saisin ”ulkomaalaisen opiskelijan vaimoviisumin”, jolla rajoitteet lähes samat  kuin ESTAn kanssa (ei lupaa hakea tai tehdä työtä), mutta kukaan ei rajoita maassaoloa. En ole ikinä aiemmin halunnut naimisiin. En ole oikein ymmärtänyt koko hässäkkää (enkä vieläkään ymmärrä), mutta onko avioliitolle olemassa parempaa syytä kuin se, että saa olla yhdessä jos se ei muutoin onnistu? 

3. Mikäli opiskelisin täällä, saisin ikioman opiskelijaviisumin. Valmistumiseni jälkeen voisin hakea maisteriohjelmaan yliopistoon, mutta opiskelu on täällä kallista, joten tämä on ankarassa mietinnässä. Yliopistoon hakeminen ja pääseminen ovat omanlaisensa pikku projektit. 

Jos joku on ollut samassa tilanteessa, kuulisin niistä mielelläni! Meillä tämä on vähän special case, koska yleensä puolisona on toisen maan kansalainen, joka tekee asioista tavallaan helpompia.

Postauksen kuvat ovat randomilla valittuja otoksia täältä ja muualta. Nyt lähden Walmartiin ruokaostoksille kameran kanssa ja yritän avata mun seikkailua paikallisessa ostoshelvetissä (trust me, se on seikkailu, joka ikinen kerta).