Oli ilmeisesti aika ottaa pieni breikki, vietellä joulut, iloiset jälleennäkemiset, avioitumiset ynnämuut ihan rauhassa, ilman blogia. Nyt arjen astuessa kehiin alkoi hiukan kutkuttaa, että miltä tuntuu kirjoittaa täältä Suomesta käsin. Kuinka paljon nolottaa mennä aamulla töihin jos joku työkaveri onkin lukenut, tai miltä tuntuu matkustaa Jyväskylään vanhempien luo kun äiti sanoo kaikkeen että ”joo luin jo”. Täällä oma arki on intiimimpää, on nimittäin helppoa latoa juttuja kun on vähän vettä välissä mutta sen ns. oikean elämän avaaminen onkin eri juttu. Tämä alku oli pohjustusta sille, että täällä ollaan ja vaikka kuinka ujostuttaisi, aion tätä kirjoitteluhommaa jatkaa (alkoi sen verran sujuvasti) ja siis omasta näkökulmastahan mun suomiarki on paljon mielenkiintoisempaa ja tapahtumarikkaampaa kuin jenkkielämäni. (Terkut täältä sängystä peiton ja kahden koiran alta)

Avasin läppärin puoli tuntia sitten, kirjauduin koulun meiliin, SATS:n varausjärjestelmään, verkkopankkiin ja tänne. Eli hyvästi jenkkielämä ja häähumu, arki is back ja minä myös! Veikkaan että mulla on ”muutama” asia tänne päivitettävänä, juttuja riittäisi jonossa varmaan koko kevääksi. On ollut pitkät ja ihanat kolme viikkoa, enkä malta odottaa että pääsen kirjoittelemaan tärkeimmistä tapahtumista. Mutta nyt nuo nappisilmät tuijottavat siihen malliin, että täytyy vetää täysi varustus niskaan ja lähteä hankeen rämpimään, meillä Helsingissä kun on saatu mukavasti lunta tämän päivän aikana. Ja onneksi tuo lempeä lumipyry ei ole vieläkään lakannut 😉