Backstreet’s back…ounou!

1990-luvun loppu oli sekavaa aikaa. Näin totesin, kun pengoin lapsuudenaarteitani homeisista pusseista. Sekavaa aikaa, koska en tänä päivänä osaa sanoa, olinko täysin järjissäni. Kuten ehkä joku muukin, (sanokaa nyt pliis, että täällä on muitakin bäkkäri-faneja) olin päätä pahkaa ihastunut poikabändeihin, erityisesti tähän yhteen. Takapihan pojat – voi pojat! Mutta niin vaan ovat muistot silti rakkaita, että pienesti harmitti bäkkäri-lehtien tyly kohtalo. Onneksi sentään muutama kirja ja lehtileikkeet olivat säästyneet homeiskulta. 

Ylläoleva lehtileike, joka pysäytti minut! Tähän se kai perustui, kaikki se ihailu. Mä muutan isona Ameriikkaan ja meen Nickin kanssa naimisiin! No, taidan sittenkin olla menemättä.

Nostalgiahuumassa päätin ottaa selvää, mitä pojille nykyään kuuluu, ja stalkkasin tietty Nickin instagraminkin. Nyt on kuulkaa niin, että uutta matskuukin pukkaa! Tuliskohan ne Suomeen keikalle…hmmm..

Mutta kyllä tässä on tullut vuosia lisää sekä pojille että minulle. Musiikkimakumme ei valitettavasti kauhean hyvin enää kohtaa. Autotuneakin on liikaa. Tanssijalkakaan ei taida enää kummallakaa osapuolella nousta niin kuin ennen. Oivoi…

//www.youtube.com/embed/ynBplqio1R4