Marseille vol 1
Muistatteko kun olin Ranskassa elokuussa, melkeen puoli vuotta sitten? Joo en mäkään. Mutta nyt kun katselin ulos, kello on kymmenen ja tuolla on vieläkin hämärää ja harmaata, ajattelin että olisi kiva katsella hieman aurinkoa. Siispä nyt tässä ja nyt, harmaudesta paahtavaan etelään. Sinne lähdimme suoraan Flowsta. Niin kuin suoraan suoraan. Nytkähtelimme Grimeksen tahtiin, haettiin matkalaukut kotoota ja suuntasimme lentokentälle. Meikit pois ja pikku päikkärit lentokentän kovilla penkeillä. Väsytti.
Lensimme Munchenin kautta, jossa tietämättä istuimme tulevaa rantaseuraamme vastapäätä. Siitä lisää myöhemmin.
Perillä Marseillessä oli… miten sen sanoisi.. kuuma. Oltiin henkisesti varauduttu lämpöön, mutta oh my! Kömmittiin suoraan hostelliin, syötiin pari lentokentällä ostettua kindermunaa ja käytiin kurkkaamassa lähistöä.
Loppujen lopuksi ei tuona päivänä tehty muuta kuin löhöiltiin. Istuttiin meijän parvekkeella ja fiilisteltiin lämmintä ranskalaista iltaa. On aina huvittavaa kuinka hiljaiselta Suomi tuntuu iltaisin, kun etelänmaissa on aina kreisit huutomarkkinat sivukaduilla.
Sain ruostuneella ranskallani ostettua meille hieman iltapalaa, ymmärsin jopa mitä kassatäti mulle sanoi!
Tämä oli parvekkeen näkymä. Rosoista, tiivistä ja vaaleeta, perus ranskalaista. Suomessa on aina kauhean tarkat määräykset mitä saa ja ei saa tehdä. Marseillessa oli näköjään ihan ookoo varastoida muutamat tiilikasat katolle. Kaikkialla oli myös random reikiä seinissä, mutta sekin oli varmaan ihan ookoo.
Syötiin iltapala ja juotiin aikuisten trippejä.
Ja kun ulkona oli jo näin pimeetä oli aika mennä sisälle. Ja nukuttiin miljoona vuotta. Se oli meidän ensimmäinen päivä Etelä-Ranskassa. Ei niin vauhdikas, mutta lämmin.
Eilen mulla oli vahingossa sellanen just täydellinen päivä, tehokas, vintagetäyteinen ja ruoantuoksuinen. Ei ollut koulua niin aloitin päivän hitaasti ja makoisasti, katselin vähän telkkaria, söin kauan aamupalaa, lueskelin blogeja. Ja vihdoinkin otin tämän mekon esiin, joka on kuukausia odottanut kaula-aukon suurennusta. Tämä on alunperin ollut rippimekko 50-ja 60-luvun taitteessa. Ja kaula-aukko oli sen mukainen. Tiukka. Aina pelottaa saksia vanhoja aarteita, mutta nyt päätin että tämä nyt vaan oli tehtävä. Siispä niks ja naks kaulus pois ja availin aukkoa hieman hengitysystävällisemmäksi. Tyytyväinen olin! 
