Ensimmäinen kolmannes takana

Viikkoja tuli eilen täyteen ”maagiset” 12. Ensimmäinen kolmannes on ohi. Olen viettänyt ensimmäisestä kolmanneksesta melkein kolmanneksen migreenissä, joten ihan helppoa ei ole ollut. En ymmärrä miksei tästä raskauden raakuudesta kirjoiteta enemmän, vai olenko vain niin sokea ollut ja skipannut aiheen aina ennen? Joka päivä ajattelen kirjoitttamista, kaipaan sitä ja haluan kirjoittaa, mutta olen todella tukossa. Kynässä ei ole ollut mustetta. Niin paljon on kuitenkin tapahtunut! Samalla mitään ei tapahdu, sillä olen erakoitunut ja eristänyt itseni pimeään asuntoon sohvan pohjalle. 

Ensimmäinen kolmannes oli helppo, mutta enemmän henkisesti (ja migreenillisesti) rankka. Pahoinvointia minulla oli ihan alkuviikot, mutta se helpotti, mitä nyt migreeniin liittyvää kuvotusta esiintyi. Viikolla kahdeksan kävin ostamassa äitiyshousuja, kun en mahdu enää housuihini, lantioni levisi. Herkuttelin suklaalla ja karkilla päivittäin, olin ihan sumuss ja vähän alakuloinen. Ravasin jatkuvasti pissalla, en nukkunut hyvin. Parhaimmillaan nousin 6 kertaa vessaan yöllä ja ensimmäisen kahden heräämisen jälkeen en enää saanut nukutuksi. Päiväunia en välttämättä ehtinyt nukkua. Unettomuus laukaisee migreeniä minulla, joten kiertokulku on selkeä.

Kärsin viikolle 10-11 asti ihan hullusta turvotuksesta ja tuntui että olin iltaisin tynnyri ja ahdisti jopa hengittää. Luin keskustelupalstat läpi ja yritin etsiä apua turvotukseen ja ummetukseen. Ananasmehua kehoitettiin siihen. Yritin juoda aamupainotteisesti ja vedin anansmehua, maitohappobakteereita ja yritin jotenkin pärjätä. Paino nousi 4 kiloa, mutta siistittyäni ruokavalion, se putosi hieman, kun turvotus laski. 

Nyt viimein tuntuu, että olotila on normaali. Kaikki liikunta, paitsi kävelylenkit koirien kanssa, on jäänyt. Olen tehnyt keppijumppaa ja käyttänyt hierontapallotekniikoita paljon pitääkseni niskahartiaseudun kunnossa, mutta silti migreeni on puskenut päälle. Salilla käynti edelleen pyörii mielessä, mutta en saa aikaiseksi millään. Tänään kuitenkin PÄÄTIN, että jos en ulos pääse, alan tehdä kotona. Meillä on täällä käsipainot ja kahvakuulat ja tiedosta eikä taidosta tämä ei nyt jää kiinni. Eikä varsinkaan rahasta. Viimeksi kun sain treenikipinän, treenasin itselleni migreenin, joten nyt on oltava varovainen ja järkevä. 

Ihan kevyet tavoitteet mielessä pitäen lähestyn treenaamista. Haluan jaksaa kyykätä isolla mahalla, pitää selän kunnossa ja ryhdin hyvänä, sillä se on jo painunut kasaan. Kahvakuulatreeni on varmasti ihan mahtava tähän. Nyt kun vaan muistaisi, että ei tarvitse vääntää naama irvessä. Eikä saa. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *