Puhun rahasta avoimesti – ja aina siitä ei pidetä
”Ethän sä nyt noin voi kysyä!”
Tämä oli lause mieheni suusta kun mietin ääneen että kuinkahan paljon eräs ystävämme tienaa ja mainitsin että voisin kysyä asiaa seuraavan kerran kun näemme. Kuvastaa hyvin ilmapiiriä jossa elämme; raha, ja varsinkaan toisen ansaitsema sellainen, ei ole sovelias puheenaihe. Luojan kiitos tämä on muuttumassa, ja haluan uskoa että elämme jonkinlaisessa murroksessa. Yhä useampi puhuu avoimemmin omasta taloustilanteestaan eikä häpeile esimerkiksi ladata omia numeroita tiskiin. Tälle voisi ihan kilistellä, niin hieno asia se on!
Kasvoin perheessä, jossa rahasta puhuttiin hyvin vähän. Silloin kun siitä puhuttiin, sitä oli aina liian vähän tai joku asia maksoi liian paljon. Vanhempieni tuloista minulla ei ollut hajuakaan eikä kyllä käynyt mielessä edes kysyä. Rahan ympärillä oli mystiikkaa ja hiljaisuutta, jota ei ollut soveliasta rikkoa, ei edes ystävien kesken. Tämä on tietenkin monen sukupolven aiheuttamaa, enkä tosiaan syytä vanhempiani siitä, että he eivät ole puhuneet asiasta enempää ja avoimemmin.
Mikä sitten muuttui? Yksinkertaisesti kiinnostus rahaa kohtaan. Kiinnostus omaa taloutta ja sen myötä budjetointia, säästämistä ja sijoittamista kohtaan.
Kiinnostus henkilökohtaisella tasolla mutta myös yhteiskunnallisesti. Miksi naisen ja miehen välisestä palkkaerosta puhutaan, mutta silti raha on puheenaiheena tabu? Miten asiaa voi lähteä korjaamaan ellei asiasta voi keskustella oikeilla numeroilla? Miten naiset tietävät tienaavansa vähemmän ellei heillä ole mitään numeerista faktaa johon vedota? Itse kahden tyttären ja yhden pojan äitinä koen aiheen todella tärkeäksi siksikin, että osaan antaa oikeanlaiset eväät lapsille kun heidän on aika aloittaa työelämässä.
Nykyään puhun omasta rahatilanteestani monen mielestä liiankin avoimesti. En arastele kertoa palkkaani tai sitä paljon ruokaan kuluu rahaa kuukaudessa. Minua ei hävetä tuoda ilmi, että saan tukia joita onnekseni pystyn myös laittamaan säästöön opintolainan sijoittamisesta puhumattakaan. En koe huonommuutta siitä, että lasken budjettia harva se päivä ja jätän asioita ostamatta koska se ei yksinkertaisesti mahdu budjettiin. Päinvastoin.
Koen olevani sitä vastuullisempi mitä tarkemmin rahaan suhtaudun.
Koen velvollisuudekseni opettaa tätä myös lapsille, jotta he niin sanotusti lentävät pesästä hyvät taloudelliset taidot takataskussa. Olen saanut palautetta joiltain ihmisiltä siitä, että minun pitäisi pitää lapset kokonaan raha-asioiden ulkopuolella, koska se aiheuttaa liikaa stressiä lapselle. En voisi olla enempää eri mieltä! Toki olisi eri asia jos oksentaisin kaikki aikuisten rahahuolet laskuineen ja eräpäivineen lasten murehdittaviksi, mutta kun kyse ei ole siitä.
Uusien ihmisten kanssa puhe kääntyy helposti rahaan, joka ei aina miellytä muita. Itseltäni se tulee jo niin luonnostaan, etten edes tajua miksi mieheni tökkii minua kylkeen ja sihisee hampaiden raoista että suu kiinni nainen. :D Moni on kyllä alkujärkytyksen jälkeen lähtenyt avoimesti puhumaan rahasta, ja olen saanut kuulla jälkeenpäin kuinka mukavaa on olla avoin ja suora tabuina pidetyissä aiheissa.
Mitä sinä olet mieltä? Puhutko rahasta parisuhteessa, ystävien kesken, perheesi kanssa, kenties töissä? Koetko sen kiusalliseksi vai saatko siitä oudolla tavalla kiksejä niinkuin minä?
Hiljaa minä en aio olla, vaan tulen jatkossakin ottamaan palkat, tulot, sijoittamisen sekä muut raha-asiat esiin muiden kanssa ollessani. Hiljaisuuden aika on ohi.