7. luku

©Anni http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogista

Heidän ero

Vaikka Lauri seurusteli Inkan kanssa, niin meidän hetkellisen välirikon jälkeen alettiin taas näkemään. Hänen mielestä kavereina. Tottakai mä ajattelin enemmän ja olin hänelle sen kertonutkin. Järjestin pikkujoulut meillä, minne pyysin Laurin lapsensa kanssa, olin kaikille hankkinut pienet lahjat. Mä oon aina ollut tosi lahjatyyppiä, voisin antaa huvikseenkin kenelle tahansa lahjoja ilman syytäkin. Samoin kun oon kirjoittelijatyyppiä ja tykkäisin laitella oikeita kirjeitä ja kortteja. Annoin lapsille useammat pikkulahjat ja Laurille yhden, mitä väsäillessä mulla oli oikein hauskaa. Musiikki-ihmiselle plektrat tulee käyttöön, ja on pieni ja yksinkertainen lahja, mistä ei kukaan voi saada turhia kuvitelmia. En halunnut kuitenkaan turhan överiksi mennä. Vaikka jos on kyse lahjoista, niin helposti saatan mennäkin. Mutta laitoin ne plektrat sormusrasiaan ja sidoin yhteen ettei ne siellä kolise. En kyllä ikinä kysynyt mitä se ajatteli siitä lahjasta ennenkuin avasi sen. Musta se oli hauska juttu ja hyvä jos sain vähän ajattelemaan mitään jos hetkeäkään luuli joksikin sormukseksi. Ja siis, en mä ajattele ja tee tällaisia kiusana, vaan musta se oli pieni hauska juttu. Toivottavasti Lauristakin.

Ja kun he lähtivät niin annoin hänelle mukaan aatoksi lahjan, ja sen mukana uuden kirjeen. Mulla on varmasti aina paljon sanottavaa, joten kun rehellisesti kerron tunteitani ja ajatuksia niin kirjeeseen kyllä tulee tekstiä. Sitä kuinka tunsin olevani vain varavaihtoehto ja että mä oikeesti tykkään hänestä, ja varmaan kuinka pahalta kitumiseta musta tuntuu kun hän on toisen kanssa. Laitoin kirjeen perään huulimustalla vielä pusun, ja tämän jälkeen otin sen tavaramerkikseni. Hän vastasi kirjeeseeni, että on itsekin asioista ihan sekaisin, ja että hän oli alkanut rakastumaan muhun. Nyt kun muistelen tätäkin aikaa ja kuinka pahalta jo silloin tuntui. Silloin tuntui, että meidän kuuluisi olla yhdessä, muttei vaan jostain kummallisesta universumin tahdosta saatu olla. Ehkä vähän kuin Romeo ja Julia, missä kummatkin kokee toisiinsa suurta vetoa, mutta välillä on suuri este yhdessäoloon. Ja kyllä se sattui aivan tosi paljon, mutta tavallaan uskoin, että meidän aika vielä tulisi jossain vaiheessa.

Laurilla ei mennyt parisuhteessaan hyvin, se mitä hän mulle siitä kertoi niin näin että hän selkeesti voi huonosti ja se vaivasi häntä. Kai mä sitten olin sellainen että tuon vähän valoa masentuneeseen arkeen pirtsakalla luonteellani, ja hän kaipasi vain hetken piristystä. Käytiin yhdessä bailaamassa välillä, ja joskus asiat johti toiseen. Joku kerta baarissa oli yks mulle tuttu kundi, kunhan juteltiin ja noin. Lauri tuli selkeesti siitä mustasukkaiseksi. Ja alkoi kostoksi jotain lirkuttelemaan jollekin naiselle siellä baarissa. Lauri myönsi sen, että teki noin siksi koska sitä ärsytti toi kundi, kuka kuulemma muka halusi mua. Vaikka sillä ei edes olisi pitänyt olla mitään merkitystä, koska itse Lauri seurusteli. Jonkun muun kuin mun kanssa. Mä kuitenkin olin siellä baarissa Laurin kanssa, enkä mä siellä olisi keskittynyt keneenkään muuhun. Että tolle kundillekin mä juttelin vain normaalisti kaverillisesti. Myöhemmin tulin huomaamaan, että tällainen oli ihan perusriitaa ja normaalia käyttäytymistä Laurin kanssa. Oikeastaan hän oli aina, koko meidän tuntemisen ajan, ollut jotenkin mustasukkainen musta. Vaikkei mitään oikeeta edes ollut, niin saattoi olla mustasukkainen pelkistä kuvitelmista, ja siis jo ihan pelkkänä kaveriaikanamme. Joskus hän sanoikin jo silloin aikoinaan, että ei hän itse halua mitään vakavaa, tai ketään, mutta ei haluaisi, että kukaan muukaan saisi mua.

Lauri puhui mulle suunnitelmistaan, että haluaisi jättää Inkan, ja mietti, että miten sen tekisi. Mun neuvo oli että mahdollisimman kiltisti, mutta rehellisesti ja niin että painottaa ettei mikään ole hänen vika. Parin päivän päästä hän ilmoittikin mulle että nyt he olivat eronneet. Mutta vähän ennen sitä hän vielä kyseli multa että onko nyt niin, että jos hän jättää Inkan niin saa mut. En tiedä oliko siinä joku yksinjäämisen pelko. Tietenkin eron pitää mennä niin että itse haluaa erota, ettei siis muutenkaan viihdy suhteessa, vaikkei seuraavaa olisi odottamassa. Sanoin et tietenkin mä haluun olla hänen kanssa, että katsellaan sitä sit miten sujuu kun tapaillaan. Vaikka osittain ajattelen, että hän vähän ehkä mun takiakin jätti sen, mutta en ajattele että mä olisin mitenkään painostanut eroamaan.

En tiedä yksityiskohtia heidän erostaan, mutta mun mielestä hän hoiti sen hyvin -liiankin hyvin. Hän oli silti välittävä ja ajattelevainen Inkaa kohtaan. Jälkeenpäin tosiaan kuulin, että Lauri oli ollut hyvin huolissaan Inkan voinnista ja miten hän jaksaa ja pärjäilee ja päivittäin oli häneen yhteydessä. Mä en silloin ajatellut, että heidän yhteydenpitonsa olisi tosiaan päivittäistä. Jos olisin tiennyt, niin en ehkä olisi ikinä alkanut Laurin kanssa suhteeseen. Sen verran epämääräiseltä mun mielestä kuulostaa eksän kanssa tekemisissä oleminen. Mielestäni eksien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä juuri ollenkaan, ellei siis ole lapsen äiti tai vastaava kyseessä, koska silloin pitäisi pystyä ja voida ja etenkin haluta keskittyä vain sen hetkiseen tyttöystäväänsä -eikä entiseen.