Sekaisin

Joskus vain tuntuu, että on niin sekaisin. 

Ei tiedä missä mennään. 

Ei tiedä mitä tuntee.

Ei tiedä mitä haluaa. 

Ei tiedä mihin pystyy. 

Ei tiedä mitä on.

Aivojen kemikaaliosastot on aivan sekaisin. 

Miten mihinkään saa selvyyttä? 

Pitääkö vain jaksaa odottaa?

Pitääkö kaikesta huolimatta yrittää? 

Ystäväni terapeutti on sanonut että ihmiset, ketkä ovat tottuneet olemaan aina yksin, kiinnostuvat vain jotenkin saavuttamattomista ihmisistä. Niistä, keitä ei voi saada täysin ja keiden kanssa ei voisi olla ’normaalia’ suhdetta. Ehkä koska ei itsekään kykene/uskalla/osaa alkaa siihen ’normaaliin’, niin on turvallisempaa pitää aina tietty etäisyys.

Kyllä mä tiedän itsekin olevani yksi varsinainen sekopää.