Hyvää yötä (ja hymiö)

Pieni ja merkityksetön asia. Vai onko?

Olemme ystäväni Lilan kanssa puhuneet paljon hyvien öiden toivottamisen tärkeydestä parisuhteessa, tai tapaillessakin. Voi olla, että otan Lilan myöhemmässäkin vaiheessa esille, joten hän ansaitsee tässä ihan nimen, eikä että olisi vain ystävä. Meillä on molemmilla ollut hyvin huono onni miesasioissa, ja hänellä on ollut aika samanlaisia suhdeongelmia kuin mullakin.

En mä ennen toivotellut hyviä öitä, paitsi lapsilleni. Enkä koskaan edes miettinyt asiaa. Mun hyvät yöt alkoi sinä päivänä kun Lauri tämän vuoden alussa erosi Inkasta. Kun kirjoittelimme ja hän lopussa sanoi, ettenkö aio edes hyviä öitä toivottaa. Että voisin tehdä sen edes kohteliaisuudesta, kun toinen on kiinnostunut. Olisin mä ne kyllä toivottanut. Ei mulla ollut ongelmaa osata sanoa ’hyvää yötä’. Siitä lähtien aloin toivottaa hänelle hyvät yöt ihan joka ilta. Ja nyt tulee säälittävä paljastus; olen edelleen toivottanut hyvät yöt joka ilta. Sanonut sen ääneen, tai vähintään mielessäni. En sentään enää eron jälkeen ole viestinä laittanut. Mä huomaamattani sitouduin hyviin öihin, enkä ole osannut, tai halunnut, sitä lopettaa.

Hyvät yöt ei ehkä ole kuitenkaan kaikille niin tärkeä asia. Ehkä miehet ajattelee sen eri tavalla. Tai ainakin eri tavalla kuin tällaiset naiset kuin minä ja Lila, ketkä analysoimme päässämme kaiken niin tarkkaan kuin mahdollista. 

Kun yritin aloittaa tapailuja nyt tämän eron jälkeen, niin kerroin joistain miehistä kavereilleni. Joskus sanoin että ”ja se toivotti hyvät yöt ihan käskemättä”. En ehkä itse tajunnut miltä toi lause kuulosti, mutta musta se oli jotenkin iso asia. Tai sitten se oli vain asia mitä olin jäänyt kaipaamaan, ja oli kiva kuulla niin pitkästä aikaa. Kaverini takertuivat tohon ”että ai ihan käskemättä”, oonko mä yleensä käskenyt ihmisiä toivottamaan mulle hyviä öitä? En tietenkään ole käskenyt. Tietysti toivon vastausta silloin kun sen laitan toiselle.

Hyvien öiden analysointia

Alussa toivotimme hyvät yöt näin: hyvää yötä, hymiö/pusuhymiö/sydän tms, tai kauniita unia [söpö lempinimi] ja joku vastaava emoji taas. Tästä kaikesta olettaa, että mulla on jotain väliä hänelle. Ja joskus kun en ollut ehtinyt normaaliin aikaan hyvä öitä laittaa (en tiedä, miksi mun täytyi olla aina se kenen se ensin pitäisi laittaa), niin hän laittoi että missä hänen hyvät yöt viipyy. Että olen yleensä laittanut ne noin puoli kymmeneltä. Jotenkin suloista ajatella, että oli odottanut mun hyviä öitä. 

No mä jäin koukkuun hyviin öihin. Ne kuitenkin lieventyi, ja väheni ja loppui. Yritin olla miettimättä että siinä olisi mistään kummemmasta kyse, mutta uskon, että ne koko ajan kuvasi suhteemme laatua ja sitä miten koko ajan tulin hänelle merkityksettömämmäksi, ja niin että hän lopulta haluaisi musta vain kokonaan eroon. Tuntuu tietenkin pahalta. Musta olisi ollut tärkeää saada ne hyvät yöt, tai vastaus mun hyviin öihin, vaikkei muuten olisi päivän aikana ollut yhteydessä. Se on kuitenkin pieni asia, mistä ei ole juurikaan vaivaa laittaa se yksi pieni viesti. Mutta merkitys on suuri. Siinä tietää, että on toisen mielessä jotenkin. 

Kuitenkin, hänen hyvän yön vastaukset muuttui. Ja ollaan Lilan kanssa paljon pohdittu sitä, että on ihan eri asia laittaa hyvää yötä hymiö kuin pelkkä öitä. Se todellakin on. Yritin vain olla välittämättä siitä. Ehkä kaikki ei ajattele sitä niin, ja niille nämä on ihan sama asia. Hyvää yötä poniseni pusuhymiö > hyvää yötä hymiö > hyvää yötä tai hymiö > öitä tai hymiö > öitä > hymiö, mikä ei ole edes hymiö, vaan esim kissa tai pupu, ilman ainuttakaan sanaa. Kun sanoo toiselle edelleen hyvää yötä, tai hyvää yötä ja pusuhymiö, ja saa pelkän tavallisen kissan naaman, ilman edes ’öitä’, niin ei siinä ehkä vaan kuljeta enää samalla viivalla. Kyllä mä mietin mikä siinä on niin vaikeaa sanoa hyvää yötä. Etenkin kun alussa meinattiin syyllistää mua, etten mä osaisi sitä toivottaa. Niin, ja siis lopussahan oli usein niin etten enää saanut vastausta enää ollenkaan hyviin öihin, en edes sitä kissaa.

Mitä mä tein väärin? Tein väärin kun jätin hyvät yöt tavakseni ja olisin halunnut niihin vastaukset? Teinkö väärin siinä kun toivotin hyviä öitä ja ehkä se loppujen lopuksi vain ahdisti häntä? Miten joku hyvää yötäkin voi olla näin tosi hankala ja väärinymmärretty asia? Mä koko ajan ajattelin, että mä en ahdistaisi enkä vaatisi liikoja häneltä. Yritin ymmärtää kaiken. Ja odotin vaan normaaleita asioita, normaalia yhteydenpitoa. Ehkä mä olisin halunnut hyvät huomenetkin, mutten viitsinyt ahdistaa toista liikaa. Jos joskus ikinä enää alan mihinkään kenenkään kanssa, niin kyllä edelleen odotan normaalia päivittäistä yhteydenpitoa ja hyviä öitä. Ja hyvää ekstraa olisi saada vaikka sydän emoji tai vastaava aamulla tai keskenpäivän, ilman sen kummempia selityksiä. Ja haluan, että itsellenikin tulee olo, että voin laittaa niin toiselle, eikä että tarvitsisi miettiä, että ahdistuukohan hän nyt siitä jos laitan näin.

Mä monessa asiassa mietin Laurin kohdalla, että viitsinkö ja voinko. Mitä jos hän ahdistuu. Kun hän on siis yksinviihtyvä ja epäsosiaalinen ihminen, hyvin introvertti, niin kunnioitin sitä ja yritin neutralisoida itseäni näissä. Se on hänellä tosi ristiriidassa, että tuntui että loppujen lopuksi hän olisi vaatinut melkein 24/7 läsnäoloa jotta olisi tyytyväinen, mutta silti että halusi hirveästi omaa rauhaakin.

Voihan se olla niin, että se on oikeasti vähäpätöinen asia tämä hyvien öiden toivottelu, mutta me Lilan kanssa olemme erimieltä. Ehkä me olemme vain outoja. Eikä se ole edes ehkä, vaan me olemme muutenkin. 

©Anni http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogista