Erokirje

Juttelin terapiassani siitä kun musta tuntuu, että vaikka musta on erottu, niin mä en itse ole eronnut. Sain läksyn. Tehtävänanto oli ’kirjoita erokirje Laurille’. Eli kirjoitan kirjeen missä MÄ jätän hänet. Mutta en lähetä sitä kirjettä. Normaalisti mä jollain tapaa aina lähettäisin kirjeeni. Mietin ensin että aikun kiva tehtävä. Kirjoittaminen ja kirjeet on mun juttu. Mutta yrittäessäni aloittaa tehtävää, se ei ihan onnistunutkaan niin vain. Ensinmäinen versioni on tällainen: 

Toinen versioni oli hänen jättötyyliään mukaillen, koska ajattelin, että haluaisin kostaa ja saada hänelle saman tunteen kuin minkä hän sai mulle. Että tuntuuko tollainen kivalta… 

Mutta, jos olen ihan aito oma itseni ja olisi pakko kirjoittaa kirje missä eroan suhteesta. En kyllä tiedä miksi mun pitäisi erota, jos en sitä halua. Niin kirjoittaisin omaan tyyliini kunnon ’romaanin’, missä pyrkisin etten jättäisi mitään epäselväksi mikä voisi jäädä vaivaamaan toista. Kertoisin mitä tunsin ennen ja mitä tunnen nyt. Mikä on muuttunut ja mistä luulen, että se johtuu ja miksi en pysty tähän enää ja lopuksi, että vaikka kaikesta huolimatta välitän, niin jostain syystä koen, että on parempi erota. Painottaisin, että silti hän on hyvä ihminen, ja mulle tärkeä ja haluan hänelle vain parasta. Sanoisin, että hän tulee aina olemaan jollain tapaa sydämessäni ja toivotan onnea tulevaan. 

Ehkä mä jättäisin noin, jos jättäisin. Mutta tarkoituksena kun oli etten kirjettä lähetä, niin en sitä pienimuotoista romaania nyt tännekään laita, vaan katson näytänkö sen ensi viikolla kun käyn taas juttelemassa, vai poltanko sen metsässä seuraavan täyden kuun aikaan keskiyöllä.