Isättömien lasten isänpäivä

Isänpäivä on kylläkin aihe mikä sivuaa tämän blogini aiheesta. Koska mun mitkät suhteet tai ’suhteet’ ei liity iseihin mitenkään. Niissä ei ole ollut mitään rakkauden, tai edes ihastuksen tai kiinnostuksen tapaista. Lapseni ovat syntyneet isättöminä. Jokaisen kohdalla olisi kuitenkin ihan eri tarinat siihen miksi näin on käynyt. (Yksi lapseni on saanut myöhemmin isänsä jollain tapaa elämäänsä.)

Keskimmäinen lapseni on ollut lähiaikoina hyvin kiinnostunut isä-asioista. Miksei hänellä ole sellaista? Miksei hän saa sellaista kun muillakin on? Eikö sellainen voisi löytyä jostain? Jos mä saisin poikaystävän niin tulisiko siitä sitten hänelle vähän niinkuin isä?

Olen aina puhunut lapsilleni siitä, että on erilaisia perheitä ja kaikki on yhtä oikeita ja arvokkaita. Joillakin ei ole isää, joillakin ei ole äitiä, joillakin on kaksi äitiä, joillakin kaksi isää, joillakin molempia kahdet. Ja, että jos ikinä saisin mulle poikaystävää kuka tulisi isoksi osaksi meidän perhettä niin hän ei silti olisi näiden isä. Jonkinlainen isähahmo hänestä kyllä voisi ajan kuluessa tulla.

Isänpäivä kortit ja -lahjat lapseni ovat antaneet ukille, minun isälleni. Eikä se ole ollut kouluissa ja päiväkodeissa mikään ongelma. Jos ukkia ei olisi niin lapset tekisivät ne mulle -hoidanhan minä sekä äidin että isän roolin.

Miten te muut isättömien lasten vanhemmat olette asioita lapsillenne selittäneet? Minkä ikäiselle voi kertoa asiat niinkuin ne oikeasti on?