Treffikokemuksia

©Anni http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogista

Mä olen lopettanut deittailun, koska usko miehiin on mennyt. Niin yleensä käy, jos aina kaikki kokemukset ja yritykset epäonnistuu. No, vaikken enää ole deittaillut, niin luettelen tässä joitakin aikaisempia treffikokemuksia. Kaikki, tai ainakin suurin osa tinderin kautta hankittuja. En ole tinderissä, tai yhtään missään, ollut enää aikoihin (paitsi äskettäin käväisin nopeasti, mutta kestin vain yhdet epäonnistuneet treffit XD ) vaikka sinkku olenkin. Olen ehkä saanut tarpeekseni.

Kaikkia aina kiinnostaa muiden treffikokemukset. Joten nyt niihin treffeihin:

– Tietenkin kaikkein perusjuttu on se, että mies ei näytäkään livenä yhtään siltä miltä kuvissa näytti. Joo, ehkä hän kymmenen vuotta sitten näytti siltä, mutta olisiko aika päivittää kuviaan? Mulla on tullut useita näitä pettymyksiä. Yksikin näytti kuvissa sellaiselta mun tyyliseltä rokkikundilta, mutta livenä sitten ränsistyneeltä Kyllä isä osaa -sarjan isältä. Ei todellakaan olisi aina edes tunnistanut samaksi ihmiseksi. Myöskään näillä treffeillä (linkki) mies ei vastannut kuvien perusteella odotuksiani. 

– Joskus harvoin olen tehnyt virheitä ja luvannut yöksi jonkun kuka tulee mua tapaamaan, (tietenkin jos lapset ei ole kotona,) jos hän tulee kauempaa. Joskus olen joutunut perumaan yöpaikkalupauksen, tai sitten kutsun sen lisäksi jonkun ystävänikin meille ja miehen sohvalle, koska on ahdistanut ajatus, että on pakko pitää toinen täällä yötä. Onneksi usein ei ole tarvinnut majoittaa ketään.

– Joskus mies kertoi aika pian ensimmäisillä (ja viimeisillä) treffeillä, ettei hänellä ollut toista pallia. Okeeeeiiiii…

– Yksi yleinen treffiongelma on tietysti se mihin kumpikaan ei ole mitenkään ’syyllinen’, ettei vain tunnu että sopisi toisilleen, eikä saa minkäänlaista kiinnostuksen kipinää.

– En muista olenko jossain aiemmassa postauksessani kertonut, että koin tinderin kautta viime kesänä myös parhaat treffit ikinä. Olen välillä mennyt Helsinkiin asti treffeille, mulle välimatka ei olisi ongelma. Niin nämä oli yhdet niistä Helsinkitreffeistä. Niissä oli kyllä loppujen lopuksi vikana tämä edellä mainittu asia, ettemme sopineet toisillemme, ja itsestäni kyllä tiesin, etten mä ollu valmis eteenpäin, mutta siinä ihmisessä ja treffeissä ei ollut vikaa. Tämä mies oli työnsä puolesta kuuluisa, ja kierrellyt ulkomaillakin. Mukava ja hyväkäytöksinen. Ja sillä kuvat vastasi todellisuutta. Hiukset ja vaatteet oli sitä mitä kuvien perusteella odotti (jotenkin kummallisesti yleensä niihin tulee suuri pettymys livenä). Kun tapasimme, niin teimme myös asioita, kävimme paikoissa, niin se teki mulle ehkä niistä erityiset treffit. Kun olin tottunut miehiin, keitä tapaa ehkä pelkästään jossain baarissa, tai haluaa olla kotonaan tekemättä mitään ja käymättä missään (muualla kuin baarissa). Uskalsin sitten jäädä miehen luo yöksikin, en sitten tiedä oliko tämäkin loppujen lopuksi siinä samanlainen kuin ’kaikki muutkin miehet’, että haluaa vain yhtä asiaa. Mutta mä itse olin eronnut juuri, joten mitä väliä.

– Kerran joku ihme psykopaatti tuli muutaman sadan kilometrin päästä tänne. Tavattiin keskustassa. Tämä oli se kerta kun jouduin perumaan yöpaikkalupaukseni. Mutta poliisit lopulta majoittivat hänet mukaviin oloihin putkassa. Hän pyysi ensimmäisten minuuttien aikana rahaa lainaan (en antanut), oli selkeästi ottanut muutakin kuin alkoholia (piti olla kuivilla), puhui jo kuinka haluaisi mennä naimisiin mun kanssa ja että mielellään ottaisi lapsenikin elämäänsä. No, ekasta baarista se heitettiin ulos. Silloin jo toivoin, että olisi häipynyt sinä aikana, mutta oli se ulkopuolella venaamassa kun tulin ulos. Hän oli käynyt ostamassa LIHAPULLIA, vaikka oli väittänyt olevansa kasvissyöjä. Mä en edes odota miehen olevan mikään vegetaristi tai vegaani, mutta miksi sanoo olevansa, jos ei ole? No, menimme toiseen baariin. Onneksi mun kavereita oli liittynyt mukaan kun hälytin ne jo heti paikalle, ettei tarvitse olla kaksin tämän deitin kanssa. Kun kerroin hänelle, etten usko että meistä voisi tulla mitään, enkä voisi ottaa yöksikään kun olen tottunut tasapainoisempiin ihmisiin, niin hän suuttui. Menin takahuoneeseen piiloon ja takaoven kautta ulos karkuun. Hän oli siellä suutuspäissään heitellyt tuolia lamppua päin ja pihalla kaatanut pyöriä. Onneksi se tultiin hakemaan lopulta pois. Mutta tämä mies meni kyllä estoille ihan turvallisuussyistä. Onneksi hän ei nähnyt missä asun. Me oltiin juteltu ja viestitelty vuosi! Eikä hän ollut yhtään sellainen kun puhui ja antoi olettaa. Se oli pelottava tapaus.

Mulla on yleensä aina treffit jääny yhteen kertaan. En helposti saa mitään fiilistä, ja usein miehet on olleet jollain tapaa pettymyksiä. Mä kuitenkin odotan, että jo ensitapaamisella tulee edes pieni kiinnostuksen kipinä.

Mä en todellakaan nauti treffailusta.

Mä odotan erilaista tulevaa aviomiestä. Jotain parempaa. Vähän niinkuin Meghan Trainor.

”You gotta know how to treat me like a lady
Even when I’m acting crazy
Tell me everything’s alright”