Aika päästää irti
Aikaa on kulunut, enkä ole edistynyt, niin päätin vihdoin alkaa yrittämään enemmän. Mutta mä haluan voida paremmin kuin nyt voin, ja yritän parhaani mukaan tehdä sen mitä täytyy, sen mitä itse pystyn sen asian eteen tekemään. Tämä on vain ollut mulle vaikein vuosi ikinä, mutta mä olen vielä ihan ensikertalainen muutenkin, amatööri. Mutta tämä olo ei saa jatkua ikuisesti. En pysty pakottamaan itseäni lopettamaan välittämästä tai kuolettamasta tunteitani, mutta ehkä se hyväksyminen on nyt avainasemassa. Mun pitää päästä eteenpäin. Enkä tarkoita todellakaan sellaista, että pitäisi löytyä uusi mies, vaan pitää hyväksyä asiat näin ja tyytyä olemaan yksin. Mä oikeasti yritän nyt irtautua. Ja ajatella eri tavalla kuin ennen. Mun täytyy oppia vihaamaan. Mutta mun vihakaan ei tule pahan kautta, vaan rakkauden kautta.
Olen kuullut myös, että on rakkautta päästää irti. Mä en ole osannut päästää irti kunnolla, se on selvä. En ole ehkä yrittänyt tarpeeksi, mutta teen sen nyt, yritän enemmän. Parin pikkujutun jälkeen aion irtautua kokonaan ja sitten Lauri on mulle yhtä kuollut ja ilmaa kuin mitä mäkin olen hänelle. Ja jos en pääse ilman vihaa eteenpäin, niin aloitan senkin. Mulla olisi kuitenkin paljon syitä myös vihata häntä (kuten nämä). En vaan ole halunnut antaa vihalle valtaa. Mä oon vaan niin suruinen tästä kaikesta. Miks piti käydä näin?
Mä jätän kaiken senkin uhalla, että menetän muun sen mukana tulleen elämän. Mun täytyy irtautuu kokonaan Laurista, kaikkeen mikä siihen liittyy ja minkä kautta voin törmätä siihen. Mä en osaa unohtaa, kun nään häntä. Ja mua sattuu nähdä häntä. Tekee pahaa kuulla hänestä. En mä halua teeskennellä julkisesti voivani paremmin, jos en voi. Jos itse haluaisin olla siinä hänen kanssaan, mutten voi.
Mutta mitä mulle sitten jää kun lopetan kaiken? Menetin jo ystävän/poikaystävän. Sitten menetän osan sen kautta tulleista kavereista, ja bändin mistä pitäisin muutenkin, jos hän ei olisi siinä. Ja olen tällä hetkellä työtönkin. Mulla on aikaa kärvistellä tunnesotkuissani. No, on mulla lapset. Onneksi on. Mitä mulla olisi ilman heitä? Pitää hyväksyä, että Universumin antama rooli mulle on pelkkä äitiys, yksinäinen äitiys. Ja sen pitää riittää tässä elämässä.
You can’t know how bad I feel,
when I lost everything between you and me.
Everything is dead.
Deep inside i’m dead.
How can I go on?
Is there’s coming a day when I’ll be strong?
How to heal the scars?
How to fix the broken doll?
Or just leave it behind, like a crap.
It all was just a cruel trap.
This pain gets my heart broken,
my heart is bleeding,
when everything’s ending.
I don’t want to cry for you anymore.
No more time to spend.
This is the end.
…
This is the last breath.
I love you,
I hate you.
Goodbye.
