Millon on valmis treffailuun?
©Anni http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogista
Niin millon on valmis taas treffailemaan? Siis silloin kun on vielä rikki edellisestä erosta.
Mä en nyt tiedä mitä oon mennyt tekemään. Sovin treffit. Miksi? No en tiedä.
Mä olen normaalisti ollut avoin ja innokas tutustumaan ihmisiin -ihan vaan ihmisinäkin. Eikä mulla ole ollut ongelmia sen suhteen että kävisin treffeillä. Olen osannut käydä niillä odottamatta mitään ja avoimin mielin.
Eilen kun sovin treffit, niin oli mulla hetken ihan jees olo, että kiva tavata. Yleensäkin tavata vain joku. Kun olen nyt ollut kaikella tapaa tosi yksin ja kauan. Tänään tuli olo, että voisin perua koko treffit. Mutta järkkäsin jo lapset hoitoon ja kamalintahan olisi olla ihan yksin koko ajan.
En tiedä onko se kundi mulle mitenkään sopiva. Voiko kukaan olla mulle sopiva? Oonko mä kenellekään sopiva? Jos mä jo kerran luulin, että olisi ollut, ja sitten mä en kuitenkaan kelvannut sille. Niin miksi mä kelpaisin jollekin kuka vaikuttaa olevan vähemmän sopiva? Jos tämänkin tapaaminen saa edelleen mut tuntemaan itseni huonoksi. Siis eihän tähän asti mun koko elämässäni kukaan kundi ole ollut mun kanssa tosissaan. Ei kukaan ole nähnyt mua pintaa syvemmällä, tai edes kiinnostunut tutustua mussa kuin vain pinnallisesti ja leikkien.
Tietenkin se olisi enemmän kuin sallittua, että joskus joku mies näyttäisi asiat toisin. Todistaisi mun ajatukset vääriksi, ja näyttäisi teoilla, ettei kaikki miehet ole sellaisia, kuin mistä mun kokemukset on.
Mä en tiedä perunko treffit vielä, vai tapaanko hänet tänään, mutta jos menen niin haluaisin pystyä menemään avoimin mielin. Ilman toiveita mistään. En odota mitään, että nyt pitäisi kehkeytyä parisuhde. Kuin pelkästään niin että tapaa vain uuden ihmisen. Ja eniten toivon, ettei mua yritetä johtaa harhaan, että hän on rehellinen ja avoin.
Mutta olenko mä valmis? Aikaa on kulunut. Aika ei ole auttanut. Tuntuu epäreilulta toista kohtaan alkaa mihinkään, jos on ajatuksissaan kuitenkin vielä kiinni toisessa. Mutta mikä auttaa pääsemään niistä irti?
Mä en ole kyllä ikinä ollut leffatreffeillä. Nyt siihen olisi tilaisuus. Monesti on pitänyt olla. Mutta miehet on perunut tai jotenkin jumittanut. Mutta olenkin tapaillut lähinnä niitä saamattomia luusereita, ketkä tykkää pelkästään suunnitella, mutta harvemmin toimia mitenkään.
Ehkä mun täytyy ottaa nyt tämä askel. Jos mä nyt tapaan hänet tänään, ja jos tää tuntuu huonolta tai väärältä, niin sitten jatkan tän jälkeen kaiken tän tauon pitämistä vielä kaikesta. En kyllä haluaisi pitää toista ihmistä mitenkään testinä mulle itselleni. Mun mielestä ihmisen ei pidä korjata toista, vaan olisi hyvä olla jotenkin jo valmiiksi ehjä. Ei pidä jättää mitään aukkoja, minkä odottaa sitten jonkun toisen korjaavan. Pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Silloin kun on valmis antamaan mahdollisuuksia itselle ja muille.