Ylimääräinen

Missä tahansa mä olen, niin mulla on ylimääräinen olo. Olo, etten mä kuulu minnekään. Keiden tahansa seurassa olen, niin tuntuu etten kuulu joukkoon. Mä olen yrittänyt etsiä omaa paikkaani, mutten löydä sitä. En tiedä miksi on näin. Joskus ennen viihdyin missä vaan. Nyt pelkästään kotona on oma paikka, ja sielläkin ahdistaa. Sen jälkeen kun Lauri vain kylmästi ja tunteettomasti jätti mut, niin en ole ollut enää sama ihminen. En mä tunne tätä ihmistä kuka nyt olen. Ja tässä on kulunut jo hirveästi aikaakin, mutta mä vain jumitan. 

Masentelin vuodenvaihteenkin, kun olimme kavereiden ja lasten kanssa, ja ehkä pilasin huonolla mielelläni muiden iltaa. Mutta tuntui niin, etten kuuluisi sinnekään. Missään ei ole hyvä olla. En mä osaa ajatella että uusi vuosi – uusi minä ja uusi parempi aikakausi, kun samanlaista vuoden vaihtuminen on kuin päivän vaihtuminenkin. En mä ainakaan herännyt uutena ihmisenä. Ja ehkä olisin mielummin herännytkin vanhana minuna. Mun on vain jotenkin mahdoton löytää sitä positiivisuutta enää. 

Onkohan tän ihan kaiken, viime vuoden, tarkoitus ollutkin sitten se, että menetän sen ärsyttävän pirtsakkuuteni ja muutun tavis-masentelijaksi? Ja mun vain kestää aikaa tottua tähän uuteen minuun. Miten kukaan voi pitää tällaisesta musta, kun en itsekään pidä? Ja kohta oon oikeasti ihan yksin, kun ei vanhat kaveritkaan varmaan pidä musta tällaisena. 

Ja tässä olis yks ihana biisi fiilistelyyn:
https://www.youtube.com/watch?v=bNrqQoQ4oiU