Aalloissa

Olen kirjoitellut nyt selvästi vähemmän kuin yleensä. Haluaisin kyllä kirjoittaa entiseen malliin, mutten jotenkin tällä hetkellä uskalla avautua asioistani. Täälläkään.

Jotenkin kaikki traumat on kaiken takana. Kun alkaa tutustua taas mieheen, niin ei uskalla innostua, luottaa, tai edes toivoa. Kaikkea pitää toppuutella, etenkin itseään. Tosin mulle on ok elää hetkessä ja päivä kerrallaan ilman suurempia suunnitelmia, ja tosiaan haluaisin keskittyä vain hyvään – edes niissä pienen hetken aalloissa. Aalloissa siis. Se on aika positiivinen biisikin.

https://www.youtube.com/watch?v=XRvf7KM0sPw

En uskalla kirjoittaa mistään, niin kirjoitan sitten Pienestä Merenneidosta. Okei.

Mut toi ei ole mun lempibiisi: Mun lemppari on tämä, laulan sen aina karaokessakin:

Entäs tämä kuva sitten? Mitä se kuvaa Arielin ja Erikin suhteesta?

Tämä Pieni Merenneito on yksi mun lemppari ’prinsessasatu’, mutta olen itse laktovegetaristi, niin merenelävien syöminen ei muutenkaan mua oikein houkuttele. Sen enempää kuin tyttöystävänsä syöminenkään. Mutta ehkä tämä on heidän tapansa viettää romanttista illallista.

Olen miettinyt asiaa aikaisemminkin täällä blogissani. Mielestäni Ariel teki Erikin eteen hirveästi uhrauksia. Äänensä, sekä pyrstönsäkin. No tässäkin kuvassa uhraa pyrstönsä. Eikä ole moksiskaan. Ariel sietää kaiken Häneltä, vaikka muuten varmasti Arieliltakin omia mielipiteitä ja tahtoa löytyy. Jonain aikakautena oli ehkä naisten päätehtävä miellyttää vain miestä. Ariel olisi ollut siinä näemmä hyvä, vaikka muuten jollain tapaa itsepäinen ja rohkea väistymään ohjeistuksesta. Erik saa tehdä mitä vaan, vaikka satuttaa Arielia, ja Ariel sulattaa kaiken. Mitä tahansa Erik tekee, Ariel vain rakastaa. Katsokaa nyt hänen katsettaan tuossakin (feikki)kuvassa. En tiedä olenko itse kovin hyvä miesten miellyttämisessä. Tietenkin joltain osin, mutta mulla on myös omatkin aivoni. Vaikka välillä ne ei vaikutakaan kovin fiksuilta.

Nykymaailmassa odottaisi, että molemmat osapuolet tulisi jotenkin puolitiehen vastaan. Ei ole sukupuolesta kiinni, että keneltä odotetaan ja mitä. Heillä ei mene niin, vaan toinen pelkästään tulee vastaan. Ja näilläkin oli välissään suuremmat asiat kuin mitä normaali-ihmisillä yleensä on. Yhdistää nyt täysin eri maailmat. Mutta jos Ariel & Erik:in saivat asiansa ja yhteiselonsa sujumaan, niin luulisi että kahdella alunperin maalla elävällä ihmiselläkin se voisi onnistua.

Mä en ehkä olisi pistänyt pahitteeksi, jos olisin elänyt sitä aikakautta tai sitä kulttuuria, missä vanhemmat naittavat naimaikäisen tyttärensä. Olisin halunnut sellaista. Ehkä mun elämässä olisi sitten enemmän sisältöä. Vasten tahtoaan yksinäisille ihmisille järjestetty avioliitto voisi olla hyväkin ratkaisu. Vanhemmat valitsee kunnollisen ja/tai menestyksekkään miehen tyttärelleen. Itse kun valitsee, niin valitsee vain jonkin tunteen perusteella. Sen tietysti toivoisi riittävän.