Damn girl – you look good!

Mulla on mennyt nyt ihan hyvin, niin luulen että sen takia on aikaa viime kirjoittelusta. Jotenkin helpommin tulee purettua mielestään jotain sellaista asiaa mikä mättää. 

Kahdella lapsellani alkoi kesälomat, mutta päiväkotilainen on tietenkin mun työaikojen mukaan edelleen hoidossa.

Olen kolmatta päivää kuumeessa, ja on aika saamaton olo. Joutua olemaan pois töistä ottaa omatunnon päälle. Ja kotonakin olla sillä tavalla turha, että elokuvathan täällä nyt hoitavat lastenhoitajan virkaa. Mutta teen sen hyvällä omatunnolla, koska mun täytyy levätä ja parantua, jotta jaksan taas.

Eilen suihkun jälkeen kun kuivattelin hiuksiani. Pidennykset märkänä tai kosteana kun ei saa käydä nukkumaan, katselin siinä peilistä itseäni ja ajattelin, että vitsit miten hyvältä mä näytän vajaan 39 asteen kuumeessakin! Suuri kiitos siitä tietenkin hiustenpidennyksille ja ripsienpidennyksille ja kestopigmentoinneille. Olen kyllä hyvin kiitollinen ja iloinen näistä kaikesta. Rakastan mun ”feikkilisäosia”. 

Mutta sen lisäksi olen koko ajan enemmän sujut itseni kanssa. Kroppani ei tarvitse olla täydellinen luotuaan siitä kolme elämää. Nenäni sopii ihan jees mun päähän, vaikka se on ollut mulle aina sellainen iso ongelmakohta. Ja jo lapsesta saakka olisin halunnut kapeammat kasvot ja mietin voisiko vasaralla lyödä leukaperiäni sisemmälle. Mielestäni sirot kasvot olivat kauniit, mutta ärsytti kun ei ole ikinä kaunis, vaan korkeintaan söpö tai nätti. Mihin kategoriaan luokittelen itsekin esimerkiksi Kate Hudsonin kasvojen luuston takia. Mutta koko ajan olen mieltynyt enemmän myös leveisiin kasvoihin, niin ettei enää sillä kasvojen muodolla ole mitään tekemistä minkään asian kanssa, ja pidän omista kasvoistanikin juuri tällaisina.

Lisäksi olen myös sitä mieltä nyt, ettei onnellisuus ole siitä kiinni seurusteleeko vai ei.

Ihanaa ja positiivista kesää teille kaikille!