Halloween
Välillä huomaan haaveilevani saavani aivotärähdyksen mikä veisi lähimuistini pois. Olen miettinyt, että olisi ihanteellista, jos en muistaisi mitään sen jälkeen kun nuorin lapseni täytti kaksi. Vähän sen jälkeen tutustuttiin Laurin kanssa. Ja olisi todellakin helpotus, jos en tietäisi yhtään mitään koko tyypin olemassa olosta. Eikä hän siis olisi päässyt satuttamaan mua tällä tavalla henkisesti. Mulla ei olisi mitään näitä typeriä suruja, ikäviä ja muita oloja, vaan voisin olla onnellisesti tunteeton ja masentunut yksinäinen tylsistelijä, mitä ehkä olin silloin aiemmin kun lapset oli pienimpiä ja mulla ei ollut ikinä yhtään vapaa-aikaa.
Ja toinen sairas ajatus mitä välillä havahdun miettiväni, on joko Laurin hautajaiset, tai mun omat hautajaiset. En mä oikeesti tietenkään kenenkään lapsen haluaisi menettävän äitiään tai isäänsä. Tai ikinä toivo kenellekään kuolemaa. Mutta tavallaan musta tuntuu, että sielu lepää vasta kuolleena. Ettei välttämättä munkaan olot helpota ennenkuin jompikumpi meistä on kuollut.
Tiedostan kyllä, että nämä on tosi omituisia ajatuksia. Lauri on jotenkin tehnyt musta tosi viallisen ihmisen. Kiitos siitä.
Mutta sitten siitä Halloweenista. Halloweenin viettämisen ajankohta on vissii Suomessa vähän epäselvä. Vietetäänkö sitä 31.10 vai edeltävänä vai seuraavana viikonloppuna. Mä juhlisin sitä edeltävänä viikonloppuna eli viikon päästä.
Tämä tuleva Halloween on mulle tosi vaikea. Ehkä olin jollain tapaa ajatellut sen olevan ’meidän päivä’. Kolme vuotta sitten Halloweenina tapasimme sovitusti ensimmäistä kertaa. Kaksi vuotta sitten Halloweenina oli joku muu ’eka kerta’. Ja vuosi sitten näihin aikoihin meillä oli se vaihe kun vähän niinkuin alettiin enemmän ja mietittiin, että ollaanko nyt vai eikö olla. Ja vuosi sitten Halloweenina Lauri myös tuli ekan kerran meillä käymään. Jotenkin ehkä ajattelen, että Halloweenin aikaan meidän juttu aina syveni askeleen eteenpäin. Paitsi nyt. Nyt kaikki on hänen puoleltaan kuollut. Mä olisin tietenkin halunnut viettää hänen kanssaan kaikki tulevat Halloweenit.
Mä oon ehkä hassu kun muistan kaikki pikkuasiat, ja millasta milloinkin on ollut. Ja mun täytyy nyt erottua käsitellä jokainen asia erikseen ja monta kertaa. Hän ei varmaan edes muista mitään näitä juttuja, koska hänelle näillä tuskin on (ollut) merkitystä. Mutta mulle kaikki pikkuasiatkin on nyt vain aika vaikeita. Mun täytyy nyt luoda uusia muistoja vanhojen päälle. En tiedä miten ja kenen kanssa. Mutta Halloweenia ei huvita viettää nyt ollenkaan.
Mä oon tällanen outo, muuhunkin kuin nyt näihin liittyen. Olen vähän jääräpää. Sellainen että ’kaikki tai ei mitään’. Kaverien kanssa saatiin kyllä idea, että nyt Halloweenina tekisimme monta asiaa kerralla, mistä mä oon sanonut etten voi, koska siihen liittyy muistoja, jos olemme viimeksi Laurin kanssa sitä tehneet. Että jos kootaan usea kipeä asia kerralla ylitettäväksi. Ehkä yritän sitä. Varoitin kavereitani kyllä että varautuu sitten siihen, että itken koko päivän, kun vietämme Halloweenina pikkujoulut ja käymme Hoplopissa ja kaikkea muuta. Mutta sittenhän ne olisi ohi.
