Kaksinaamaisuus

Kärsin kuulemma prinsessasyndroomasta. 

Ok.

Ja kaikki vika on aina mussa, ja en vain itse sitä tajua. 

Ok.

Kun erotaan, niin varmasti on normaalia syytellä toista, tai syytellä itseään, kuitenkin etsiä joku syy. Ja menee maku toiseen ja nyt on lupa haukkua häntä. Siis jos on lapsellinen. 

Yksi vaihtoehto on esittää kivaa ja mukavaa sille, kenestä on eronnut. Se yleinen lausahdus ”ei vika ole sussa”.

Sehän menee ihan putkeen kun omassa somessaan jakaa eksään viittaavaa kuvaa syyttävillä saateteksteillä. Kuten nyt noi mitä alussa mainitsin. Eksähän ei niitä näe (ellei kuule joltain kaverilta), mutta kaikki seuraajat siellä näkee, ja kuva ja viittaus ovat niin ilmiselvät, että kaikki tajuavat kenestä on kyse. (Siihen ei kyllä ollut tullut tykkäyksiä kuin yksi naurureagointi yhdeltä, kenellä on ihan sairas huumori. Se ehkä vähän lohduttaa. Ihmiset ei ole mennyt mukaan niin idioottimaiseen juttuun.)

Mä sain alunperin jo häneltä luvan haukkua häntä blogissani. Mielestäni olen yleensä tehnyt sen analysoiden ja hienovaraisesti. Pähkäillen asioita miten ja miksi on näin. 

Mun mielestä on kyllä kaksinaamaisuutta, kun mulle sanoo eron jälkeen asioita niin, ettei halua olla missään suhteessa nyt. Haluaa vain kavereita. Että kaikki on jees, ettei missään ole sen kummempaa ongelmaa. Että haluaa olla tekemisissä ja olla ystävä. (Mitä tarjousta en ottanut kyllä vastaan.) Ja että on hyviä muistoja ja kiitos kun olin sen elämässä, ja että olisin yksi järkevimpiä naisia. Mitä puppua siinä yrittikään suoltaa mulle. En vain usko enää yhdenkään sanan todenperäisyyttä.

Ja sitten muualla hän puhuu musta kuinka teen aina saman virheen ja että kaikki vika on mussa. Kaikki mun miessuhteet menee pilalle saman asian takia. Mutta eihän mulla ole edes ollut muita suhteita, kuin vain hänen kanssaan…

Mä en tiedä mikä se virhe on. Olen varmaan sokea enkä näe oikein. 

Näen kyllä hänen virheenään, että oikeasti vaihtaa lennosta aina toiseen. Se viestittää sitä tunteettomuutta. Ja että selkeästi on valehdellut mulle paljon, kun samantien mieli joka asiassa vaihtuu ja asiat menettävät merkityksensä. 

Tai sitten näen itse hyvinkin oikein. Sitten kun alan näkemään toisen idioottimaisuuden. 

Olen lukenut ja katsonut narsisteista kertovia videoita lähiaikoina paljon. Varmaan joka asiasta tulee mieleen että ”tämä juttu kyllä sopii hyvin häneen”, ”kuulostaa niin tutulta!” Ihmiset ei synny narsisteiksi, vain joku asia elämässä muovaa ne sellaisiksi. Hänellä on ollut vaikeaa ja selvästi myös traumatisoitunut. 

En silti lähde siinäkään suoraan syyttämään ja antamaan diagnoosia. Mutta mun näkökulmasta asiat vaikuttaa hyvin samankaltaisilta kuin narsistin toiminnat. Tosin olen kai mäkin saanut diagnoosin prinsessasyndrooma, ja tuskin sitä on tarkoitettu kohteliaisuutena. 

Nyt kirjoitan niinkuin hän olisi narsisti. Vaikkei asiasta ole varmuutta. Mutta narsisti kerää uhreja, ja jotenkin hän valitsi mut yhdeksi uhrikseen. Narsistin tehtävä on ensin johtaa harhaan, saada se huomio ja mitä haluaakaan. Toimii täysin tunteettomasti, mutta osaa hyvin näytellä hetkittäin ne tarvittavat tunteet. Sitten vain kiusataan ja tuhotaan. Ja mikäänhän ei ole narsistin vika. Heidän yksi toimintatapa on saada muut tuntemaan, että he ovat tehneet väärin. He eivät osaa vastaanottaa rakentavaa palautetta, vaan kääntää asian niin että pikemminkin sen toisen on pyydettävä anteeksi kun lähti häntä ’syyttämään’. 

Ja sitten kylmästi jatketaan eteenpäin ilman mitään omatunnon tuskia, sympatiaa tai empatiaa ja otetaan seuraava uhri. Nimenomaan uhri. Jotkut on niin pönttöpäitä (minäkin), että menee samaan lankaan monta kertaa. Mietin vaan millanen ihminen sellanen on, kuka pelkästään valehtelee ja tuhoaa toisia. Normaali ihmisyys on kaukana siitä. Se on narsisti. 

Siis sellanen ihminen on narsisti. Ja mulle hän antoi lähinnä vain narsistiset piirteensä. Sen huonon version itsestään. En tiedä onko siellä sisällä jossain piilossa se oikea hyvä ihminen, vai ei. Enkä enää jää sitä selvittämään. Mun rakkaus ei kuitenkaan häntä pelasta.

Jos teillä on omakohtaista kokemusta narsisteista, niin olisi kiva kuulla kommenttiboksissa siitä, tai linkittäkää oma aiheesta kertova blogijulkaisunne. :) 

Ja etenkin neuvoja kuinka näistä pääsee yli!

Disneyn Narcissus