Kirjaoppia

Itseni sivistämistä kirjoin, tietenkin aiheeseen liittyen: rakkaus-, ero- ja parisuhdekirjoin.

Olen ollut nyt tosi aktiivinen ja lukenut paljon. No, en ole ollut muussa asioissa aktiivinen, kuin tässä lukemisessa. Ja tänne kirjoittamisessa. Ajattelin, että jos on jotain aihealueita mitä en ihan ymmärrä, kun jotain jäänyt mulle epäselväksi suhteessa ja eroamisessa, (no, kaikki jäi epäselväksi) niin olisi hyvä yrittää oppia lisää. Monet kirjat on kirjoittanut joku psykoterapeutti tai muu rakkauden ammattilainen, niin ehkä ne tietää mistä kertoo.

Mä olen kyllä erittäin paljon jo omin päin näitä käsitellyt, niin valitettavasti tuntuu etten ole, ainakaan vielä, näistä kirjoista saanut suurta ahaa-elämystä, että ’nyt tiedän miksi näin kävi, ja miten pystyn tästä jatkamaan’. Monet asiat on niin, että tiedän kyllä, että näin menee ja tästä johtuu, mutta se jää tosiaan auki miten hoitaisin asiat päässäni. Mä olen hirveästi miettinyt syytä ja syyllistä. Ja voi olla, että syytän tavallaan väärää ihmistä. Parisuhteiden pitäisi olla kahden kauppa, joten eronkin pitäisi olla kahden ’vika’. Mutta en nyt ihan vakuutu, että meillä olisi niin, koska niin kovasti koen sen, että olin ehkä kuitenkin yksin suhteessa, koska Lauri ei ollut valmis panostamaan siihen, ja kun erokaan ei ollut mikään yhteinen päätös. Enhän mä olisi ollenkaan halunnut erota, vaan olisin halunnut käsitellä ongelmat vaikka yksitellen, tarkkaan ja perusteellisesti. Tuntuu, ettei saanut edes mahdollisuutta mihinkään. Luulin, että normaalisti ihmiset ensin keskustelee siitä mikä on huonosti ja mihin haluaisi muutosta, ja sitten he yhdessä keksivät keinoja ja yrittää,  eikä näin kuin miten meillä meni, että suorilta käsin ero toisen päätöksestä. Kuulostaa itsekkäältä, mutta jossain aivojeni sopukassa olen sitä mieltä, ettei mikään tässä ollut mun vika. Tai ne mitä mä olisin voinut tehdä paremmin niin ne on sidoksissa Lauriin, että ensin hänen olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Sillä mä en pysty antamaan toiselle parhainta itsestäni, jos hän ei anna itsestään parhainta mulle.

Mä kyllä tein parhaani käytettävissä olevilla resursseilla. Mä en siis myöskään ollut täydellinen, mutta siihen nähden tein parhaani, mitä oli saatavilla. Olisin kyllä pystynyt parempaan, jos Lauri olisi avautunut enemmän, ja jos myös hän olisi tullut viettämään aikaa mun kanssa, ja jos hän olisi kohdellut mua reilusti, ja jos hän ei olisi pitänyt mua niin likaisena (tai ei olisi maininnut siitä niin usein vaan olisi käsitellyt oman ongelmansa ja yrittänyt siinä päästä eteenpäin, koska minkä mä sille voin että hän ajatteli niin). Kyllä, sitten mäkin olisin pystynyt asioissa parempaan, jos hän olisi antanut mulle niihin mahdollisuuden, vaikka edellämainituin keinoin. Tiedostan kuitenkin myös oman osuuteni siinä missä meni pieleen. Mutta olihan tämä lähinnä sitä, että hänellä ei ollut halua muuttua, tehdä työtä asioiden eteen.

Mietin jatkuvasti kuitenkin syitä. Että olisi meidän suhde toiminut JOS asuisimme lähempänä. Sen Lauri on itsekin sanonut. Sitten ei olisi tarvinnut kärsiä, tai edes miettiä, kamalia bussimatkoja. Ja olisiko se toiminut JOS mulla ei olisi lapsia (mitä on tietysti typerä miettiä, koska ne jokatapauksessa on, ja onneksi onkin <3 ), koska sitten olisin pystynyt irtautumaan kotoani enemmän ja antaa hänelle kaiken aikani. Olisiko meidän suhde toiminut JOS Inka olisi muuttanut kauemmas eikä lähemmäs häntä (taisi olla taktinen veto). Lauri ei ole ainakaan mulle myöntänyt, että kukaan muu olisi vaikuttanut eroon,  mutta mä uskon, että sillä on oma merkityksensä erossa. Ja mä luulen, että mun kylmästi pois deletoiminen oli välttämätön ratkaisu suhteen toimimiseen. Siis jotta nykyinen suhde toimii, niin se on välttämätöntä, että ero tehdään rumasti eikä nätisti, jottei jää siihen mitenkään roikkumaan. Olisiko meidän suhde toiminut JOS Lauri olisi alkuvuonna eronnut Inkasta samallai kylmästi. Selkeästi kuitenkaan hänen suhteet ei toiminut, jos toinen meistä jäi mitenkään pyörimään, koska kun mä olin aiemmin kuvioissa, kun he seurustelivat -ei toiminut. Kun hän jätti hänet kuvioihin, kun alkoi mun kanssa -ei toiminut. Koska hän ei sillon pysty tai osaa antaa itsestään sataa prosenttia. Näin siis mä luulen. Harmi vain, että roolit jakautui nyt näin päin, että mä jäin tässä rannalle ruikuttamaan. 

Saan nyt kuulostamaan tässä postauksessa itseni tosi itsekkäältä ja itserakkaalta, vaikka oikeasti mulla on huono itsetunto. Mutta luulen, että mä kuitenkin olisin parasta mitä Lauri voi saada. Niin en jotenkin ymmärrä tässä mitään. Kuitenkin nämä ketkä olisi tässä nyt mun tietäen hänen ympärillään yrittäneet pyöriä niin he ovat ’keskitason alapuolelta’, ja kyllä mä oon keskitason yläpuolelta, tai vähintään sitä keskitasoa. (Älkääkä nyt sanoko ettette itse luokittelisi, tai vähintään miettisi, joskus vastaavia asioita. Hihih XD Joskus on ihan hauskaa luokitella ihmisiä.) Mulle taas ihmiset antavat ristiriitaisia neuvoja ”saisit paljon paremmankin”, ja että ”jospa alentaisit kriteereitä”. Siis mitä kriteereitä? Eihän mulla ole niitä juuri ollenkaan. Ja siis nämä neuvot voi tulla samalta ihmiseltä. Ja jos nämä tuttavani pitää häntä jo sellaisena, ettei edes olisi mun arvoinen, niin mihin vielä alempaan mun täytyisi kriteerini vetää? Eli tavallaan, mä olisin parasta mitä hän voi saada, ja Lauri myös parasta mitä mä voisin saada, niin on jotenkin typerää, ettei olla sitten yhdessä. Mutta koska mä en kelvannut sitten kuitenkaan, niin pitäisikö mun ottaa joku säälittävä riippa? Se nyt ainakin olisi kriteerien alentamista. Ei kiitos, mielummin olen yksin.

En käsitä että miksi mä en kelvannut Laurille, jos tämä eksä/nyksä kelpaa? Miksi mä en kelvannut, jos hän ikinä tarkoitti sitä mitä mulle sanoi? Ja jos mä en hänellekään kelvannut, niin kelpaanko kenellekään? Ja tämä on just sellaista oman itsensä syyllistämistä, että kokee itsensä huonoksi ja vialliseksi, että pitäisi muuttua, jotta kelpaisi,  ja mitä itse teki väärin, ja samalla nostaa siinä sitä entistä kumppania jalustalle, ettei hänessä olisi vikaa. Koska hän teki ratkaisunsa sen takia, että mussa on vikaa. Ja kirjat neuvovat, että näistä tunteista nimenomaan pitäisi päästä eroon. Itse mietin tätä kelpaamisjuttua vähän kuin työhaastattelua; jos haen työpaikkaa niin sitä varmaan hakee joku muukin, kuka vaikka ei ole yksinhuoltaja ja pystyisi joustamaan työajoissa. Eiköhän hänet valita ennen mua. Ja nyt kun oletan että yksi parisuhteellinen kompastuskivi on mulla se, etten pysty antaa välttämättä niin paljon kahdenkeskistä aikaa kotini ulkopuolella (lasten nukkuessa onnistuu kotonani, jos kukaan viitsii vaivautua liikkumaan meille), niin ehkä kuka tahansa mies löytää myös sellaisen tyttöystävän kuka on esimerkiksi lapseton ja sillä tapaa helpommin käytettävissä. Luulin tietysti että aito rakkaus voittaisi nämä ongelmat, mutta en tiiä meinaanko enää luulla mitään – eiköhän kaikille löytyisi joku ’helpompi’ kuin mä, ja ehkä millään tunteilla ei ole loppupeleissä merkitystä jos käytännön asiat ei hoidu samalla helposti ponnistelematta. Ainakin joillekin.

Kirjoissa puhutaan paljon myös vihan tunteista. Niistä kirjoitin aiemmassakin postauksessani (täällä). Mutta vihan tunteiden käsittely on tärkeä asia. Pitäisi hyväksyä omat vihan tunteensa, koska se auttaa purkamaan tunnetiloja ja tiputettua eksän pois jalustalta. Monessa tapauksessa kun ajatellaan niin että mikä itsessä on vikana kun hän halusi erota ja eikä välttämättä ajattele että eksässä olisi vikoja. Ja mullakin on kyllä suurelta osin näin, kun en mä tunne vihaa Lauriin ollenkaan. Viha kuitenkin olisi tärkeää ohjata siihen eksään (eikä esimerkiksi eksän nykyiseen kumppaniin, vaikka mulle se on kyllä ehkä ainoo ihminen koko maailmassa ketä vähän niinkuin vihaisin), kun muihin vihan kohdentaminen ei kuitenkaan auta omaan toipumiseen.

Eron miettiminen aiheuttaa päähänpinttymiä ja asioista jauhamista, mistä olisi tarkoitus päästää irti. Ei torjua niitä, mutta hyväksyä ja siirtää niitä ettei ne olisi mielessä koko ajan. Olisi hyvä että asiat selvittäisi perin pohjin, jottei niitä tarvitsisi enää pohdiskella liikaa.
Joten luonnollisesti myös syiden selvittäminen on myös saanut paljon roolia näissä eroa käsittelevissä kirjoissa.

Mikä sai mut rakastumaan häneen? Mikä sai hänet rakastumaan muhun (jos nyt niin edes ikinä olisi ollut)? Miksi erosimme hänen mielestään? Ja miksi erosimme minun mielestäni? Mitä hänessä kaipaan? Ja mitä tunnen olevani nyt eron jälkeen? Kaikkeen tällaiseen olisi hyvä selvittää vastaukset, jotta pystyy pääsemään eteenpäin. Näihin mietin vastaukset seuraavassa postauksessani.