Lapsivapaat ja niiden puute

Tämä postaus kertoo paljon alkoholista, ja suhteesta ihmiseen, kuka käyttää paljon alkoholia, ja miten itse sen koin.

Tämä lapsivapaa ja lapsivapaan puute on yksi tärkeä aihe tässä menneessä parisuhteessani, koska iso syy eroomme oli hänen mielestään se, ettemme nähneet tarpeeksi, ja ettei mulla ole lapsivapaita. Tuo on kyllä totta ja iso ja merkittävä asia, ja jopa hyvä syykin.

Emme nähneet paljon, ja lopulta näkeminen vain väheni. Se oli Laurille iso pala ja lähes täydellinen syy eroomme, ainakin mitä hän mulle kertoi. Mäkin halusin kyllä nähdä häntä enemmän, ja ehdotin näkemisiä. Mun oma kuvitelma asiasta on, ettei hänelle käynyt välillä sen takia, koska oli sinä päivänä valinnut alkoholin. Hänen mielipide asiaan on varmasti eri. Mun lapset. Koska mullakaan ei ollut juuri muuta elämää, ja olin sillä hetkellä työttömänäkin. Että aikaa kyllä oli. Olisimme varmasti nähneet enemmän, jos hän olisi saanut yhdistää alkoholin kaikkeen tekemiseen ja näkemiseen. Ja mä kielsin sen. Niin se on mun vika. Me oltaisiin voitu nähdä paljon enemmän hänen lapsivapaaviikkoinaan, jos mä olisin ollut hänelle tärkein prioriteetti.

Lapsivapaa-asiat muuttuivat mun osalta vuosien aikana. Deittaillessa yritin saada mahdollisimman paljon lapsivapaita, koska halusin olla hänen kanssaan, saada suhteen alkuun ja toimimaan. Jotenkin silloin ei tullut edes kyseeseen se, että nähtäisiin meillä niin, että lapset on siellä, tai edes selvinpäin. Tähän toivoisin hänen tämän hetkisten ja tulevien naisten kiinnittävän huomiota. Että he ajattelisivat, että tapaavatko, tai edes viestittelevätkö, ikinä selvinpäin, vai ainoastaan kun hän on juonut. Helposti hänellä oli aina se, että juoneena aktivisoituu ja muuten on hyvinkin passiivinen. Nykyään kun olen kaikista menneistä kokemuksista fiksumpi, niin uskon, että pitkän aikaa aluksi hän kaipaa naisia vain huomioimaan ja kehumaan häntä, sekä katselemaan hänen ryyppäämistään. Ryyppykaveri, kuka pitää häntä upeana ja coolina. Biletyskaveri, kuka pitää häntä hauskana ja fiksuna. Humalainen nainen, kuka jumaloi hänen jumalaista kännipersoonaansa. Se on hänelle tärkeä ja upea kokemus, ainakin mun käsityksen mukaan. Ehdottakaapa uudet naiset hänelle treffejä selvinpäin, ja vielä lapsiviikolla. Hän odotti, että mä voisin irtautua lapsistani milloin vain viihdyttämään häntä, niin luulisi, että hän itsekin voisi sen saman tehdä.

Mä olen kyllä siitä erityisessä asemassa, että tosiaan, laittamieni rajojen takia, sain kunnian tutustua myös selväpäiseen häneen, mistä tykkäsin miljoona kertaa enemmän. Kun suurin osa ei juurikaan ole saanut viettää hänen kanssaan selvänä aikaa, vaan tuntevat vain hänen kännipersoonansa. Jopa hänen lähisukunsa (omaa lastaan lukuunottamatta) luultavasti tapaavat häntä enemmän kännissä kuin selvänä ollessa.

Mutta siis lapsivapaat. Alussa hankin niitä, tai yritin. Mutta sitten en. En enää halunnut. Mä halusin olla mieluummin hänen ja lasten kanssa, kuin hänen kanssaan kahden.

Ja syy on selvä. Mun rajoista huolimatta, jos ei ollut lapsia siinä, niin se oli aina syy juoda.

Kerron muutaman esimerkin.

Viimeisin ehkä oli viime kesänä. Kävimme Laurin kotikaupungissa päiväreissulla. Olin jo sitä ennen tehnyt sen säännön, etten halua olla hänen kanssaan kun hän juo. Mutta olimme sinne kahdestaan menossa, joten hän osti matkajuomaa, ja myös useamman kerran täydennystä kaupasta. Oli kyllä kiva reissu, mutta näemmä ei halunnut olla ilman alkoholia, eikä mun mielipidettä asiasta arvostettu. Mutta olin sen reissun asiasta mäkättämättä.

Usean kerran kun hän oli luvannut vähentää juomista. Sanoi, että haluaa juoda sillon, kun näkee isäänsä tai siskoaan. Että se on hauskaa, ja heillä tapana. Toki kaikilla on tapansa, mutta välillä tuli olo, että miksi aina täytyy juoda, mikset voisi heitä tavata selvänä myös silloin, kun sulla ei ole lasta mukana. Mutta joillekin ihmisille (alkoholin suurkuluttajille) alkoholi on itsestäänselvyys.

Yksi kerta kun mulla oli lapsivapaa yö. Se oli toiseksi viineinen kerta, kun mulla on sellainen ollut. Yllättäen tullut ehdotus, että lapset voivat jäädä yöksi. Jee, mitäs tehdään. Aluksi kaikki oli normaalisti, kun mulla oli suunnitelma ja deadline joululahjojen paketointiin. Se oli kivaa, se oli ihanaa arkea, että paketoidaan yhdessä ja rupatellaan. Sitten hänen siskonsa soitti ja pyysi kylään. Olin innoissani, että joo tottakai mennään nyt kun pääsen lähtemäänkin, eikä lasten takia ole kiire kotiin. Ja mun innoituksesta ja suostuttelusta Laurikin sitten suostui. Mä pidän hänen siskostaankin, oli kiva päästä näkemään häntä. Sitten varataan taksi, ja ostamaan hänelle matkakaljaa. Lauri yritti muakin saada ostamaan edes pari. Varmaan hän ajatteli, että ei ole coolia olla juomatta, ja miltä se sitten vaikuttaa muiden mielestä. Olin jo ollut varmaan ainakin vuoden absolutistina, joten ei kiitos. Hänellä ja heillä muilla toki alkoholia kului, mutta ei hänen sisko ollut moksiskaan kun kieltäydyin ja sanoin, että otan vain vettä. Ihan normaali ’okei’ ilman kummastelua.

Palasimme yöllä meille, siskonsa järjesti kyydin. Tilanne, mikä sai mut ajattelemaan vakavaa riippuvuutta (mun oma analyysi, en tee diagnoosia) tapahtui siinä paluumatkalla. Hän jossain vaiheessa etsi kaljojaan, eikä löytänyt. Huomasin sen hätääntymisen. Häntä ärsytti, että jäikö ne nyt siskon luo. Sanoin, että eihän se haittaa, mennään muutenkin jo pois ja nukkumaan. Ilta on jo ohi. Hän yritti jopa kyydissä olevalta yrittää ostaa avattua siiderin puolikasta. Selkeästi hänelle oli tosi vaikea tilanne ja ajatus se, että joutuisi loppuyön aamuun asti olla ilman yhtään alkoholia. Ja mikä helpotus se olikaan, kun löysikin laukustaan ne pari kaljaa. Tämän tilanteen seuraaminen vaan laittoi mut mielessäni toteamaan, ettei tämä ehkä mikään mitätön pikkuasia ole ja pelkkää satunnaista biletystä, vaan oikea riippuvuus.

Viimeinen kerta, kun mulla oli täysin lapsivapaa yö, oli eräs Uuden Vuoden Aatto. Menin hänen luo yöksi, tottakai. Kerrankin se oli mahdollista. Mä jo aluksi mietin mielessäni, että olisipa hänen lapsensa sen luona. Sitten ei menisi örveltämiseksi. Mutta ei ollut. Olimme kahdestaan. Normaalisti kaikki olisi, ja kuuluisi olla, että ”Jee ihanaa”. Kuka arvaa miten meidän ilta sujui? Hän joi isot kännit, vietti omaa biletystään, sellaista mitä varmaan tekee usein siellä yksinäänkin, eli musiikkia kovalla, tietokone päällä, pelailua, telkkaria, mitä lie. Mun läsnä ololla siinä ei ollut mitään virkaa. Känni vain koveni ja koveni, mä menen nukkumaan valot päällä kovassa melussa, kun hän hommaa omiaan ja ryyppää ja välillä herättää mut kännijutun takia. Niinkuin olisin edes voinut nukkua, ehkä halusin vaan yrittää nukkua, mutta mietin hiljaa silmät kiinni, että olisinpa jäänyt kotiin repimään yksin kesken jääneen huoneen tapetteja irti. Että olipa mukava lapsivapaa mulla. Tuon jälkeen päätin, etten aio edes pyytää, tai ottaa vastaan enää lapsivapaita. Mieluummin otan hänet meille silloin kuin mulla on lapset, niin mulla on ainakin oikeus kieltää juomasta. En voi kieltää toista juomasta silloin kun olen hänen kotonaan eikä ole lapsia läsnä.

Ja tosiaan, luulisi ja ehkä myös odottaisi, sellaista romanttista kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun joskus harvoin ei ole lapsia talossa. Mutta ei noina kumpinakaan kertoina ollut mitään. Ei yhtään mitään. Känni oli sitä tasoa, ettei varmaan kykene. Ja alkoholi oli enemmän mielessä kuin mikään hempeily.

Mitä meidän suhde sitten oli? Varmaan vaan ajatus toisesta ja halu olla suhteessa hänen kanssaan. Oikeasti se oli ensin hyvin pitkälti juomista. Sitten toisen kännin katselua. Ja sitten riitelyä, missä aiheena alkoholi, ja paikoitellen myös aiheesta puhumisen välttelyä.

suhteet parisuhde
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *