Lasten kanssa leffailtaa

Katsoimme lasten kanssa tässä joku ilta lasten animaatioelokuvan Sing. Mulle tuli siitä rokkipoikasiilistä Lauri mieleen. Kun tyttösiili valittiin ohjelmaan ja sitä ei, niin se poika ei tykännyt siitä. Sitä ärsytti, että tyttösiili sai näkyvyyttä, kun olis halunnut, että tyttö on vain hänen varjollaan, tukena ja taustahahmona. Tytöllä ei enää treenien takia ollut aikaa poikasiilille niin paljon, niin poika ottikin yhtäkkiä eri tyttösiilin, ja selitys oli  ’mutta kun me ei nähdä ikinä’. Tyttösiili oli tosi surullinen erosta ja siellä treeneissäkin laulaessaan itki. 

Ehkä mulle joskus tulee aika, jolloin ei enää tällaisista asioista tule mitään omia traumoja mieleen.

Kuvassa Sing-elokuvan hahmo tyttösiili Ash (itse otin telkkarista kuvan 😀 )