Listamies

Kerroin tämän viikon alussa yhdessä postauksessani (täällä), että olen kirjoitellut erään miehen kanssa, kuka vaikutti täyttävän listani kriteerit. Olin tosi väärässä.

Tapasin hänet. Ei. Ei. Ei. Arvatkaapa mikä mätti? Tietenkin se, mikä mulla AINA; taaskaan mies ei näyttänyt yhtään siltä kuin kuvissa. En olisi tunnistanut, en todellakaan! Oli laittanut mulle ehkä vähintään kymmenen vuotta vanhoja kuvia itsestään. Miten mulla onkin kaikkein yleisin moka näillä deittikumppaneilla noi todella harhaanjohtavat kuvat?! Universumi haluaa varmaan jotenkin kostaa mulle jotain ja yrittää näyttää sen, etten saa keskittyä ulkoisiin asioihin? Olen kyllä varma, että vaikken olisi kokenut tätä ulkoisen puolen pettymystä, niin silti en olisi tähänkään mieheen tuntenut mitään kiinnostusta.

Jospa mä nyt tällä kertaa pitäisin kiinni tästä deittailutauostani. Voisin olla pienen, tai paljon reilumman hetken, deittailematta. 

Mua kiinnostaisi teidän muiden kokemukset, joten kommentit ovat enemmänkin kuin tervetulleita. Mulla itsellä todellakin vähintään 90% deiteistä on pettymyksiä sen takia, koska mies ei vastaa kuvaansa. Mulle laitetaan kuvia missä ei näytä itseltään. Ehkä ne ajattelee ”toi nainen tykkää rokkikundeista, mähän kokeilin kerran 15v sitten kajalia ja yritin vähän laittautuu, laitanpa sille siitä kuvan.” Ja sitten tulee tapaamiseen ilman meikkiä, tavishiuksissa, ehkä jopa pakenevalla hiusrajalla (mikä ei vanhoissa kuvissa tietenkään näkynyt), jossain villapaidassa. Eikä edes mustassa sellaisessa. Sitten livenä selittelee että ”on mulla yleensä päästä varpaisiin mustaa, ja kyllä mä joskus meikkasin.” Mitä noiden miesten mielessä liikkuu? He eivät ole livenä ja treffeillä yhtään sama ihminen ulkoisesti, eikä sisäisestikään melkein sama ihminen, kun millaisen vaikutelman ovat mulle antaneet. Tuntuu kuin olisi treffeillä ihan randomin kanssa, eikä sellaisen miehen kanssa, kenen kanssa on kirjoitellut.

Nopean oman tutkimukseni mukaan muut eivät näin usein, eli lähes aina, saa deitikseen ihan totaalisen eri miestä kuin kuvissa. Mulla on tähän joku ihme kirous. En mä halua että miehet valehtelevat mulle omaa tyyliään. Mulle tyyli on tärkeä, ja se on tullut heille selväksi jo varmasti silloin kun olemme viestitelleet. En tajua miten he kehtaavat tulla tapaamaan mua ihan erilaisina kun ovat väittäneet olevansa.

Ja sitten tuntuu, että he suuttuvat ja ottavat itseensä, kun mä en lämpene. 

Ja kuten olen monesti sanonut, en edes odota komeaa miestä. Mutta haluaisin että hän vastaa sanojaan ja kuviaan. Ja pitäisin lähtökohtana edes sitä ok-näköistä. Koska jos pidän hänestä ihmisenä, niin hän alkaa silmissäni näyttää myös paremmalta. Mutta sitten jos ok-näköinen on epämiellyttävä muuten, niin myös hänen ulkonäkö rumenee silmissäni. Joten, jos lähtökohta aluksi on jo totaalinen pettymys ulkonäön suhteen, niin ei siitä pysty nousta korkealle.

Loppupeleissä haluan kuitenkin omissa silmissäni pitää omaa miestäni maailman parhaimman näköisenä, vaikka todellisuudessa ehkä olisi sitä ok-luokkaa. Maailman parhaimpaan ei päästä hyvällä luonteellakaan jos ensivaikutelma on lähinnä ällötys. Pyydän jo nyt anteeksi sanojani, ketään ei saisi sanoa ällötykseksi. Ja ovathan nämä makuasioita. Mutta mulle viimeisimmät ovat olleet livenä lähinnä ällötyksiä. Ja varmaan itsekin olen sitä joillekin. Sitten meitä ei ole tarkoitettu yhteen. 

Onko teillä muulla yleensä deitit kaatuneet tähän samaan asiaan kuin mulla, vai mikä teillä on ollut yleisin syy pettymykseen?